18 kesäkuuta, 2013

Salvador

En oo postaillu tosi pitkään aikaan koska ei oo ollu aikaa ja meiän netti on oikeesti ihan onneton. Oon monta kertaa yrittäny ladata näitä Salvadorin kuvia, mut oon aina luovuttanu kesken ku ei vaan toimi. Saatte nyt jonkulaisen lyhyen selostuksen melkein viikon reissusta, mistä tulin takaisin jo viime maanantaina...

Tykkäsin kovasti Salvadorista. Kaupunki on siis Brasilian kolmanneks suurin ja yks niistä vanhimmista kaupungeista ja ennen vanhaan se oli just yks niistä paikoista minne tuotiin orjia Afrikasta ja siks siellä näkyy vieläkin tosi vahvasti sellanen afro-brasilialaien kulttuuri. Mun mielestä Salvador on tosi kaunis, vahvan kulttuurinsa, rantojensa, capoeiran ja bahialaisten kanssa. Hostäidin sisko asuu siellä ja yövyttiin hänen luonaan ja suurinpiirtein koko ihanan hullu suku oli mukana serkkuja myöten. Juhlittiin hostserkun lapsen 2v synttäreitä ja kierreltiin Salvadorin nähtävyyksiä.


Yks päivä käytiin kattomassa Igreja do Bonfim. Bahialla näkee tosi paljon noita rannekkeita ja niiden idea
on siis, että kun sidot sen rannekkeen jonkun käteen, teet siihen kolme solmua ja joka solmulla se henkilö kenen kädessä se ranneke on niin toivoo jotain. Ranneketta ei saa leikata pois, vaan vasta kun se tippuu itsestään niin ne toiveet käy toteen. Tuon Bonfim kirkon portit on ihan täynnä noita rannekkeita ja kävin itekkin sitomassa sinne rannekkeen ja toivomassa ne kolme toivomusta.




Farol da Barra











Sit mentiin Cidade Altaan ("yläkaupunkiin"), mistä oli tälläset näkymät Cidade Baixoon ("alakaupunkiin"). Vasemmassa nurkassa näkyy hissi, millä pääsee liikkumaan ylhäältä alas ja alhaalta ylös.





Kuvassa näkyy mercado modelo, missä nykyään myydään matkamuistoja ja käsitöitä. Ennenvanhaan tuolla mercado modelossa on järjestetty orjamarkkinoita.


Yllä olevassa kuvassa näkyy yks tyypillisen näköinen bahialainen kirkko. Bahialla (bahia on siis osavaltio ja Salvador sen pääkapunki) on kuulemma yli 1300 tollasta kirkkoa ja niitä kyllä näkyi vähän joka paikassa.
















 

Seuraavaks vuorossa oli Pelourinho! Pelourinho on kans yks Salvadorin historiallisista osista ja mun mielestä niin nätin näkönen! Tollasia pieniä katuja täynnä vanhoja värikkäitä taloja ja pieniä putiikkeja. Oikeestaan käytiin pelorinholla kaks kertaa. Toisella kerralla pysähdyttiin yhessä kahvilassa, missä näin kaks ihmistä puhumassa englantii. Rohkaistuin sit ja kävin kysymässä että mistä he ovat kotoisin ja tyttö vastas, että on lentoemäntä Saksasta ja poika yliopisto vaihtari Kolumbiasta. Kävi sit ilmi, että tyttö on ollu myös rotary vaihtarina jenkeissä pari vuotta sitten ja hän on nyt muutaman päivän lomalla Salvadorissa ja tällä hetkellä yöpyy hänen saksalaisen siskonsa vanhassa hostperheessä, jossa tää kolumbialainen poika on tällä hetkellä. Tää kolumbialainen poika tuntee myös meksikolaisen Marianan, kenen mä myös tunnen Rion ja Foz do Iguacun-matkoilta. Pieni maailma? :D











Mä bahialaisena! :D





Yks päivä sit näin meksikolaista Marianaa, joka on vaihtarina Salvadorissa. Tutustuttiin siis Rion matkalla ja nähtiin myös Foz do Iguaculla ja nyt uudestaan. Oli ihanaa nähä tuttuja!


 

Sit juhlittiin myös sen serkun tytön synttäreitä! :)


Kivoja muffinsseja? :D

Pahoittelut huonosta ja vajaasta postauksesta, mutta ette arvaakkaan kuinka kauan tappelin tän kaa... Jos mun netti ja bloggeri ei rupee suostumaan yhteistyöhön niin en kyllä jaksa käyttää mun loppuaikaa täällä postausten kanssa tappelemiseen, mutta toivotaan nyt että rupeis toimimaan paremmin, koska mulla ois vaikka mitä kerrottavaa!

-Kiira

01 kesäkuuta, 2013

Vou sentir saudades

Viime aikoina on tapahtunu vaikka mitä kaikkee ja mä oon vaan postaillu kaikkii erikoispostauksia. Aattelin nyt kertoo teille jotain mitä oon täällä tehny, ennen kuin taas lähen reissuun tokan perheen kanssa ja pitää kirjotella kilometrin pituisia reissupostauksia... Viime viikolla meillä oli koulussa Jogos Internos, eli siis sellaset koulun urheilukisat. Niiden avajaiset tais olla reilu viikko sitten tiistaina. Avajaiset oli ihan tosi hienot, jokainen luokka esitti itsensä ja niissä sytytettiin sellainen olympia-tuli oikein juhlallisesti. Sen jälkeen jokainen luokka-aste oli valmistellut jonkun esityksen (kaikilla se oli pääosin joku tanssi) ja tänä vuonna koko homman teemana oli kierrätys. Kakkosluokat (eli siis mun luokka-aste) voitti sen parhaan esityksen palkinnon! Se esitys oli kyllä ehdottomasti paras, alapuolella videoo siitä (kannattaa kelata pari ekaa minuuttii pois kun siinä ei tapahdu mitään). Kaikki noi esiintyjien puvut, sekä tuo norsu on tehty kierrätysmateriaaleista, esimerkiks norsun runko on tehty pulloista ja balleriinan mekko sanomalehdistä. Itse en ihan hirveesti osallistunut valmisteluihin, kun olin niin paljon reissussa ja poissa koulussa, että olin suoraansanottuna vähän pihalla koko hommasta...



Sit tässä pitkin viikkoa on ollut pelejä, mutta ite en oo yhessäkään päässy pelaamaan... Olisin ihan kamalasti halunnut pelata ekassa pelissä lentopalloa, mutta en voinut koska en omista jogos internosien t-paitaa?! Ois pitäny ostaa joku erillinen pelipaita ja enhän mä tietenkään ollu koulussa sillon kun niitä myytiin. Seuraaviin peleihin oisin saanut paidan joltain lainaan, mutta aika-taulut oli sen sadetulva hässäkän takia siirtyny silleen, et kaikki loput meidän luokan pelit oli viime sunnuntaina, kun mä olin vielä siellä Gravatássa. No en oliskaan halunnu pelata... :D

 Olin yks päivä siskon kanssa kuvailemassa. Värjäsin hiuksetkin, mitä tykkäätte? :)

























Vaihdoin perhettäkin maanantaina. Alunperinkin oli siis tarkoituksena, että muutan tähän ekaan perheeseen takaisin kunhan he ovat muuttaneet uuteen asuntoon, mutta se vähän venyi kun halusin viettää aikaa toisessakin perheessä. Muutto sujui ihan tosi kivuttomasti, kun perhe on tuttu ja heti ekan päivän jälkeen tää paikka tuntuu jo ihan kodilta. Tykkään tosi paljon tästä asunnosta (yritän muistaa laittaa kuvia myöhemmin!) ja tajusin et kuinka paljon mulla onkin ollu ikävä mun siskoja... Muuten oon tässä parin viikon sisällä juossu vähän paikasta toiseen, yrittäny ottaa kaiken näistä vikoista viikoista irti. Oon käyny muunmuassa koulussa, ostarilla ja leffassa brassikavereiden ja vaihtarikavereiden kanssa, juhlinu siskon synttäreitä, ratsastamassa ja niin edelleen. Ja torstaina oli espnjalaisen Sergion läksiäiset... Sergio oli täällä Recifessä ainut poikavaihtari, kun yks saksalainen lähti jo aikoja sitten kesken vuoden kotiin ja yks ranskalainen muutti Caruaruun alkuvuodesta. Ihan kauheeta kun kaikki rupee pikkuhiljaa lähtemään. :( Ja eihän tuohon omaan lähtöönkään oo enää kuin reilut 4 viikkoa. Perhettä vaihtaessa huomas ainakin, että mulla on ihan järkyttävästi tavaraa (siis mistä sitä on ees tullu niin paljon??) että pakko kai se on toinen matkalaukku ostaa ja toivoo et saan ne tavarat survottuu kahteen matkalaukkuun. Mutta tällästä kuuluu mun pariin viime viikkoon, ens viikolla lähen siis Salvadoriin mun tokan perheen kanssa jee!




Ainiin ja paljon onnee kaikille valmistuneille ja muutenkin kesälomansa alottaneille! :)

-Kiira

ps. Suomi oli eilen telkkarissa! Siellä pohjolassa on kuulmemma kuuma, näköjään niin ihmeellistä et se pitää ihan täällä uutisissa kertoo hahah :D

29 toukokuuta, 2013

Last district meeting, Gravatá

How lucky I am to have something that makes saying goodbye so hard.

Meiän viimenen piiritapaaminen oli viimeviikonloppuna Gravatássa. Mentiin perjantaina kaikki rotary konferenssiin, jonka jälkeen pitsalle ja siitä hotellille riehumaan. Nukuttua tuli ehkä sellaset 2 tuntia ja lauantaina aamusta herätys ja ruvettiin suunnittelemaan sunnuntain esitystä. Sen jälkeen mentiin yhen rotary typpin loma-asunnolle ja siellä pelattiin jalkapalloa ja oltiin uima-altaassa (ja saunassa!). Illalla käytiin syömässä ja sit riehuttiin taas hotellilla, kirjoteltiin toistemme lippuihin ja kuunneltiin musiikkia, tanssittiin jne. Sunnuntaina mentiin ehkä taas 3 tunnin yöunilla sinne rotaryn konferenssiin ja me vaihtarit esiinnyttiin siellä. Suurin osa tanssi jotain, joko omasta maastaan tai sit jotain mitä on oppinu täällä. Ja taiwanilaiset opetti miten sanotaan I love you kiinaks, aww. Ite tanssin forroo Klausin kanssa. Sen jälkeen oli vuorossa ne hyvästit...

Iben, mie, Jens-Emil, Sophie, Joel, Ilari, Johan ja Klaus





 TEAM MULHERES MARAVILHAS!












V1D4 L0K4

Suomalaiseeeet. Kyllä mulla on huiput suomikaverit täällä!










Koko sunnuntain oli ihan kauheen haikee ja jotenkin surullinen olo. Niin tärkeitä ja hyviä kavereita, kenen kanssa on kokenu vaikka mitä ja nyt niille piti sanoo hyvästit? Tuun niin ikävöimään vaihtarikavereita, niitä ihmisiä ketkä on kuin perhettä. Onneks muistot ei ikinä häviä minnekkään ja mä tälläisenä ikuisena optimistina oon ihan varma että me tullaan vielä näkemään!


Goodbyes are not forever, 
are not the end,
it simply means
I'll miss you
until we meet again.

-Kiira

District 4500