If there ever comes a day when we can't be togehter, keep me in your heart and I'll stay there forever

Nää vikat päivät on suoraansanottuna aika hirveitä. Koko ajan takaraivossa kaikuu et tiistaina mä jo lähden ja löydän itteni hyvästelemästä kaikkia ja kaikkea. Eilen aamulla kävin vielä koululla nopeesti kun kaverit sano, että pakko vielä käydä sielläkin uudestaan. Jätin mun suomenlipun sinne, olin kirjottanu siihen jotain ja kaverit sano että ne laittaa sen sit seinälle loman jälkeen. Sit vaihettiin parhaan koulukaverin kanssa kaulakoruja ja luvattiin että joskus vielä nähdään uudestaan... Sen jälkeen menin kotiin ja rupesin kirjottamaan hostperheille kirjeitä, mitkä olin ajatellu joskus just ennen lähtöä antaa niille. Siinä vaiheessa kun aloin miettimään et mitä kirjottasin hostsiskolle niin rupesin itkemään... Että tällästä. Eilen kävin myös hostäitin ja siskon kaa kaupassa ostamassa hirveesti kaikkee ruokaa mitä aion viedä Suomeen. Ja rupesin myös pakkailemaan... Tällä hetkellä näyttää siltä, että ehkä saan survottuu kaikki tavarat kahteen matkalaukkuun (ostin siis toisen matkalaukun), toivon todellakin et ne mahtus ja et ne ei painais ihan hirveesti liikaa. Jotenki mieliala vaihtelee ihan koko ajan, välillä tuntuu siltä et on ihan kiva jo mennä kotiin, mut suurimman osan ajasta oon jotenki hirveen surullinen. Tulis nyt vaan se tiistai äkkiä, tää oottaminen on ihan kauheeta, kun tietää et ihan kohta pitää lähtee.

-Kiira

#partiu o melhor são joão do mundo

São João eli juhannus tuli vietettyy Caruarussa. En oikeestaan tiiä et onks tää são joão ihan täsmällisesti sama asia kun juhannus, täällä sitä vietetään yhden pyhän mukaan ja vaikka virallisesti se juhlapyhä oli maanantaina, niin kun brasseissa kerran ollaan (ja erityisesti täällä päin brasseja) niin sitä on juhlittu koko kesäkuu hahah. Caruarussa on kuulemma isoimmat são joão juhlat koko maassa, joten sinnehän sitä oli itsekkin suunnattava. Perjantaina lähdin ja saksalaisen Paulan luona vietin koko viikonlopun. Oli aika villi viikonloppu, vida loka! Joka ilta käytiin ulkona, kun siellä on sellanen iso pátioksi kutsuttu paikka, missä oli iso esiintymislava, musiikkia ja järjettömästi ihmisiä. Vähän niinkuin festarimeininki! Ja eilen siellä soitti Jorge e Mateus!!! Jorge e Mateus on yks brassien suosituimmista bändeistä, ja koska tää juttu oli ilmanen niin koko se paikka oli ihan todella täynnä. Vaikka jouduttiinkin menemään sinne jo 3,5 tuntia ennen koko esitystä että päästiin sisälle, siellä oli ihan järkyttävästi ihmisiä ja huonon lämppärin jälkeen se niitten keikka viivästy vielä tosi paljon ja kaikenlisäks niiden alottaessa jotkut idiootit rupes heittelemään juomia ilmaan ja sain viskiä silmään haha, niin se oli kaiken sen arvonen. Huippuu!!

Lauantaina osallistuttiin myös mielenosoitukseen Caruarussa!

Se oli sellanen pidennetty viikonloppu! Sitä edeltävästä viikonlopustakaan en oo tainnut täällä kertoa. Menin tokan perheen mukaan rannalle ja siellä juhlittiin hostäidin synttäreitä são joãon merkeissä. Oli ihan kauheen surullista kun sunnuntaina piti sanoo heipat meiän ihanalle ranta-talolle, mun paratiisille. <3 Joku päivä mä vielä palaan...

Meiän rantatalo juhannus koristein!

Viikko tai kaks sitten käytiin myös vaihtarityttöjen kanssa pitämässä esitelmää mun koululla meiän vaihtovuosista ja kertomassa et miten pystyy lähtemään vaihtoon. :)

Ja viikko sitten mulla oli myös vika koulupäivä! Vein mun Brasilian lipun sinne, et kaikki pysty kirjottamaan siihen ja otin hirveesti kuvia. Lopulliset hyvästit nää ei kuitenkaan vielä ollut, kun mulla tulee olemaan yhistetty synttäri/läksiäis pippalot torstaina, niin tuun näkemään siellä vielä kaikkia koulukavereita.

Kaikenlaista muutakin oon viimeviikkoina tehny, mistä en oo kerenny postailla. Leffassa oon käyny koulukavereitten kanssa, Abbie on ollu meillä täällä yötä ja sen sellasta. Alle viikko lähtöön. En käsitä, mihin tää aika hävis? Pikkunen paniikki alkaa tulla, et miten pystyn oikeesti jättämään tän kaiken? Eiiiii en pysty!

-Kiira

Vou sentir saudades

Viime aikoina on tapahtunu vaikka mitä kaikkee ja mä oon vaan postaillu kaikkii erikoispostauksia. Aattelin nyt kertoo teille jotain mitä oon täällä tehny, ennen kuin taas lähen reissuun tokan perheen kanssa ja pitää kirjotella kilometrin pituisia reissupostauksia... Viime viikolla meillä oli koulussa Jogos Internos, eli siis sellaset koulun urheilukisat. Niiden avajaiset tais olla reilu viikko sitten tiistaina. Avajaiset oli ihan tosi hienot, jokainen luokka esitti itsensä ja niissä sytytettiin sellainen olympia-tuli oikein juhlallisesti. Sen jälkeen jokainen luokka-aste oli valmistellut jonkun esityksen (kaikilla se oli pääosin joku tanssi) ja tänä vuonna koko homman teemana oli kierrätys. Kakkosluokat (eli siis mun luokka-aste) voitti sen parhaan esityksen palkinnon! Se esitys oli kyllä ehdottomasti paras, alapuolella videoo siitä (kannattaa kelata pari ekaa minuuttii pois kun siinä ei tapahdu mitään). Kaikki noi esiintyjien puvut, sekä tuo norsu on tehty kierrätysmateriaaleista, esimerkiks norsun runko on tehty pulloista ja balleriinan mekko sanomalehdistä. Itse en ihan hirveesti osallistunut valmisteluihin, kun olin niin paljon reissussa ja poissa koulussa, että olin suoraansanottuna vähän pihalla koko hommasta...

Sit tässä pitkin viikkoa on ollut pelejä, mutta ite en oo yhessäkään päässy pelaamaan... Olisin ihan kamalasti halunnut pelata ekassa pelissä lentopalloa, mutta en voinut koska en omista jogos internosien t-paitaa?! Ois pitäny ostaa joku erillinen pelipaita ja enhän mä tietenkään ollu koulussa sillon kun niitä myytiin. Seuraaviin peleihin oisin saanut paidan joltain lainaan, mutta aika-taulut oli sen sadetulva hässäkän takia siirtyny silleen, et kaikki loput meidän luokan pelit oli viime sunnuntaina, kun mä olin vielä siellä Gravatássa. No en oliskaan halunnu pelata... :D

 Olin yks päivä siskon kanssa kuvailemassa. Värjäsin hiuksetkin, mitä tykkäätte? :)

Vaihdoin perhettäkin maanantaina. Alunperinkin oli siis tarkoituksena, että muutan tähän ekaan perheeseen takaisin kunhan he ovat muuttaneet uuteen asuntoon, mutta se vähän venyi kun halusin viettää aikaa toisessakin perheessä. Muutto sujui ihan tosi kivuttomasti, kun perhe on tuttu ja heti ekan päivän jälkeen tää paikka tuntuu jo ihan kodilta. Tykkään tosi paljon tästä asunnosta (yritän muistaa laittaa kuvia myöhemmin!) ja tajusin et kuinka paljon mulla onkin ollu ikävä mun siskoja... Muuten oon tässä parin viikon sisällä juossu vähän paikasta toiseen, yrittäny ottaa kaiken näistä vikoista viikoista irti. Oon käyny muunmuassa koulussa, ostarilla ja leffassa brassikavereiden ja vaihtarikavereiden kanssa, juhlinu siskon synttäreitä, ratsastamassa ja niin edelleen. Ja torstaina oli espnjalaisen Sergion läksiäiset... Sergio oli täällä Recifessä ainut poikavaihtari, kun yks saksalainen lähti jo aikoja sitten kesken vuoden kotiin ja yks ranskalainen muutti Caruaruun alkuvuodesta. Ihan kauheeta kun kaikki rupee pikkuhiljaa lähtemään. :( Ja eihän tuohon omaan lähtöönkään oo enää kuin reilut 4 viikkoa. Perhettä vaihtaessa huomas ainakin, että mulla on ihan järkyttävästi tavaraa (siis mistä sitä on ees tullu niin paljon??) että pakko kai se on toinen matkalaukku ostaa ja toivoo et saan ne tavarat survottuu kahteen matkalaukkuun. Mutta tällästä kuuluu mun pariin viime viikkoon, ens viikolla lähen siis Salvadoriin mun tokan perheen kanssa jee!

Ainiin ja paljon onnee kaikille valmistuneille ja muutenkin kesälomansa alottaneille! :)

-Kiira

ps. Suomi oli eilen telkkarissa! Siellä pohjolassa on kuulmemma kuuma, näköjään niin ihmeellistä et se pitää ihan täällä uutisissa kertoo hahah :D

Last district meeting, Gravatá

How lucky I am to have something that makes saying goodbye so hard.

Meiän viimenen piiritapaaminen oli viimeviikonloppuna Gravatássa. Mentiin perjantaina kaikki rotary konferenssiin, jonka jälkeen pitsalle ja siitä hotellille riehumaan. Nukuttua tuli ehkä sellaset 2 tuntia ja lauantaina aamusta herätys ja ruvettiin suunnittelemaan sunnuntain esitystä. Sen jälkeen mentiin yhen rotary typpin loma-asunnolle ja siellä pelattiin jalkapalloa ja oltiin uima-altaassa (ja saunassa!). Illalla käytiin syömässä ja sit riehuttiin taas hotellilla, kirjoteltiin toistemme lippuihin ja kuunneltiin musiikkia, tanssittiin jne. Sunnuntaina mentiin ehkä taas 3 tunnin yöunilla sinne rotaryn konferenssiin ja me vaihtarit esiinnyttiin siellä. Suurin osa tanssi jotain, joko omasta maastaan tai sit jotain mitä on oppinu täällä. Ja taiwanilaiset opetti miten sanotaan I love you kiinaks, aww. Ite tanssin forroo Klausin kanssa. Sen jälkeen oli vuorossa ne hyvästit...

Iben, mie, Jens-Emil, Sophie, Joel, Ilari, Johan ja Klaus

 TEAM MULHERES MARAVILHAS!

V1D4 L0K4

Suomalaiseeeet. Kyllä mulla on huiput suomikaverit täällä!

Koko sunnuntain oli ihan kauheen haikee ja jotenkin surullinen olo. Niin tärkeitä ja hyviä kavereita, kenen kanssa on kokenu vaikka mitä ja nyt niille piti sanoo hyvästit? Tuun niin ikävöimään vaihtarikavereita, niitä ihmisiä ketkä on kuin perhettä. Onneks muistot ei ikinä häviä minnekkään ja mä tälläisenä ikuisena optimistina oon ihan varma että me tullaan vielä näkemään!

Goodbyes are not forever, 

are not the end,

it simply means

I'll miss you

until we meet again.

-Kiira

District 4500 ♥

Happiness only real when shared. AMAZON

jatkuu...

Lauantaina aamupäivästä päästiin melomaan inkkarikanooteilla. Mentiin aina kaks ihmistä samalla kanootilla ja kaikkihan siinä sit uppos loppujen lopuks. Me ei oltais edes Abbien kanssa ite upottu, mut pojat tuli sit reiluina upottamaan meidätkin kun melkein kaikki muut oli jo kaatunu. Päästiin uimaan ja kun muiden avustuksella saatiin ne kanootit taas tyhjiks vedestä niin päästiin melomaan ja uppoomaan uudestaan hahaha. :D

Loppupäivä me uitiin, tehtiin lisää koruja, syötiin, tanssittiin, muuten vaan chillailtiin ja niin edespäin. Näin ehkä ekaa kertaa elämässäni ihan kokonaisen sateenkaaren, mut en saanu siitä kuvaa kun olin uimassa. Ja illalla taas kerran yks upee auringonlasku...

Sunnuntaina käytiin kaikki istuttamassa puut. Sen ideana oli, että jätetään kaikki joku muisto sinne amazonille. Mä istutin açaí-puun. 

 

Loppupäivä hengailtiin veneissä, viimeinen päivä yhessä. Seilailtiin kohti Manausta ja kotiin lähtöä...

Ihanan iloinen Sophie!

Photobomb part 10920190

Kaikki <3

 

Illalla kahdeksan jälkeen lähettiin koko porukalla bussilla kohti lentokenttää. Siellä sit leiriydyttiin keskelle lentokentän lattiaa, itkettiin ja hyvästeltiin kaverit kun kaikki vuorollaan lähti.

Lentokentällä tuli vastaan myös Mister Brazil-kisan voittajat...

Yöllä kahen maissa lähti mun lento ja onneks ei tarvinnu yksin matkustaa vaan samalla lennolla tuli paljon porukkaa. Lento meni Brasíliaan, missä venailtiin 4 tuntia ja jatkettiin Recifeen ja iltapäivästä oltiin vihdoinkin kotona, kaikki erittäin hyvin väsyneinä!

En tiedä miten voisin kuvailla Amazonia sanoin. Eihän sitä edes pysty sanoin kuvailemaan. Amazon oli upea ja se opetti mulle paljon. Se avasi mun silmät ja auttoi ymmärtämään asioita myös itsestäni. Myös kun eletään 7 päivää veneessä porukalla, täysin erossa muusta maailmasta, siinä oppii tuntemaan toista ihmistä. Kun kukaan ei esitä mitään, vaan on ihan täysin omana itsenään. Vaihtareiden kanssa on aina niin helppoa olla ja niin helppoa tutustua. Ja samalla niin vaikeaa hyvästellä ne uudetkin ystävät... Mulla on kauhea ikävä Amazonille. Sitä venettä, niitä ihmisiä ja sitä omassa riippumatossa nukkumista. Sitä jatkuvaa onnellisuuden tunnetta.

-Kiira

ps. Tää oli nyt viimenen amazon-postaus ja seuraavaks vuorossa jonkunlaista erikoispostuasta tai kuulumista. Mulla ois hirveesti ideoita tulevista postauksista (päivä kuvina, ruokapostaus, Brasilian ja Suomen erot, vinkkejä uusille vaihtareille ym...) ja postailen niitä kuhan kerkeen ja saan päätettyy et minkä teen ekana. Mulla oli myös toissaviikonloppuna kisat niin kirjottelen niistäkin pian.
pps. Postasin eilen illalla neljännen jutun amazonista, niin käy kurkkaamassa se tuosta alapuolelta, kun nää tulee nyt näin tiheeseen tahtiin. ;)