On kivaa olla kotona, mutta silti on ikävä kotiin

Heii vaan tänne blogiinkin pitkästä aikaa! Suomessa on nyt oltu jo kohta kaks viikkoo ja meno on ollut sellasta että en oo kerenny ees kunnolla koneelle istahtaa ja tänne kirjotella... Suomeen tulon jälkeen oon nähny ihan hirveesti kavereita ja sukulaisia, käyny mökkeilemässä, Länsi-Suomessa sukulaisia kattomassa, ollu rokkailemassa viime viikonlopun Ilosaarirockissa täällä ja johan mä oon tallille ja juhlimaankin kerinnyt. Kaikki oli täällä aluks ihan outoo, kaikki on niin pientä ja ihmisiä niin vähän. Suomenkieli oikein särähti aluks korvaan kun on tottunut niin kivan kuuloiseen portugaliin. Muutenkin mulla on ihan järkyttävä ikävä portugalin puhumista... Viime viikon sain onneks hengata vielä sen brassin kanssa kuka asui meillä alkuvuodesta, kun se tuli reissuun meiän kanssa. Ilosaarirockissa näin vielä tässä lähellä asuvaa brassivaihtaria, joten oon onnkeks päässy vähän portugalikskin puhumaan. :) Suomessa on ollu ihan tosi ihanaa ja kivaa, mutta samaan aikaan mulla on ihan järkyttävä ikävä Brasseihin... Koko ajan tekis mieli kertoo kaikki mun ihanalle hostsiskolle, mutta ei sinne ihan joka päivä voi skypettääkään, kun aikaeroo on kuitenkin se 6 tuntia niin aikataulut menee aina ihan ristiin...

Multa on kyselty että mikä tälle blogille tapahtuu, niin jätän sen tänne jos joku haluaa myöhemmin lukea ja ihan itsellekkin muistoksi. Saatan tänne vielä jotain postaillakkin, jos tulee jotain hyvää aiheeseen sopivaa. :) Suunnitelmissa oli tehä myös uusi blogi kuhan tässä kerkeän, linkittelen sen sit kanssa tänne. :)

-Kiira

And when the daylight comes I'll have to go...

I hear the wind call your name

It calls me back home again  

It sparks up the fire - a flame that still burns  

Oh it's to you I'll always return

Here I am waiting, I'll have to leave soon
Why am I, holding on?
We knew this day would come, we knew it all along
How did it, come so fast?
This is our last night but it's late
And I'm trying not to sleep
Cause I know, when I wake, I will have to slip away
And when the daylight comes I'll have to go...

Suomi, kohta nähään.

-Kiira

If there ever comes a day when we can't be togehter, keep me in your heart and I'll stay there forever

Nää vikat päivät on suoraansanottuna aika hirveitä. Koko ajan takaraivossa kaikuu et tiistaina mä jo lähden ja löydän itteni hyvästelemästä kaikkia ja kaikkea. Eilen aamulla kävin vielä koululla nopeesti kun kaverit sano, että pakko vielä käydä sielläkin uudestaan. Jätin mun suomenlipun sinne, olin kirjottanu siihen jotain ja kaverit sano että ne laittaa sen sit seinälle loman jälkeen. Sit vaihettiin parhaan koulukaverin kanssa kaulakoruja ja luvattiin että joskus vielä nähdään uudestaan... Sen jälkeen menin kotiin ja rupesin kirjottamaan hostperheille kirjeitä, mitkä olin ajatellu joskus just ennen lähtöä antaa niille. Siinä vaiheessa kun aloin miettimään et mitä kirjottasin hostsiskolle niin rupesin itkemään... Että tällästä. Eilen kävin myös hostäitin ja siskon kaa kaupassa ostamassa hirveesti kaikkee ruokaa mitä aion viedä Suomeen. Ja rupesin myös pakkailemaan... Tällä hetkellä näyttää siltä, että ehkä saan survottuu kaikki tavarat kahteen matkalaukkuun (ostin siis toisen matkalaukun), toivon todellakin et ne mahtus ja et ne ei painais ihan hirveesti liikaa. Jotenki mieliala vaihtelee ihan koko ajan, välillä tuntuu siltä et on ihan kiva jo mennä kotiin, mut suurimman osan ajasta oon jotenki hirveen surullinen. Tulis nyt vaan se tiistai äkkiä, tää oottaminen on ihan kauheeta, kun tietää et ihan kohta pitää lähtee.

-Kiira

Last district meeting, Gravatá

How lucky I am to have something that makes saying goodbye so hard.

Meiän viimenen piiritapaaminen oli viimeviikonloppuna Gravatássa. Mentiin perjantaina kaikki rotary konferenssiin, jonka jälkeen pitsalle ja siitä hotellille riehumaan. Nukuttua tuli ehkä sellaset 2 tuntia ja lauantaina aamusta herätys ja ruvettiin suunnittelemaan sunnuntain esitystä. Sen jälkeen mentiin yhen rotary typpin loma-asunnolle ja siellä pelattiin jalkapalloa ja oltiin uima-altaassa (ja saunassa!). Illalla käytiin syömässä ja sit riehuttiin taas hotellilla, kirjoteltiin toistemme lippuihin ja kuunneltiin musiikkia, tanssittiin jne. Sunnuntaina mentiin ehkä taas 3 tunnin yöunilla sinne rotaryn konferenssiin ja me vaihtarit esiinnyttiin siellä. Suurin osa tanssi jotain, joko omasta maastaan tai sit jotain mitä on oppinu täällä. Ja taiwanilaiset opetti miten sanotaan I love you kiinaks, aww. Ite tanssin forroo Klausin kanssa. Sen jälkeen oli vuorossa ne hyvästit...

Iben, mie, Jens-Emil, Sophie, Joel, Ilari, Johan ja Klaus

 TEAM MULHERES MARAVILHAS!

V1D4 L0K4

Suomalaiseeeet. Kyllä mulla on huiput suomikaverit täällä!

Koko sunnuntain oli ihan kauheen haikee ja jotenkin surullinen olo. Niin tärkeitä ja hyviä kavereita, kenen kanssa on kokenu vaikka mitä ja nyt niille piti sanoo hyvästit? Tuun niin ikävöimään vaihtarikavereita, niitä ihmisiä ketkä on kuin perhettä. Onneks muistot ei ikinä häviä minnekkään ja mä tälläisenä ikuisena optimistina oon ihan varma että me tullaan vielä näkemään!

Goodbyes are not forever, 

are not the end,

it simply means

I'll miss you

until we meet again.

-Kiira

District 4500 ♥

It doesn't always snow at Christmas the way it's meant to do

Those Christmas lights light up the street
Down where the sea and city meet
May all your troubles soon be gone
Oh, Christmas lights, keep shinin' on

Nyt mä kerron teillen mun joulusta, joka on todellakin erilainen kuin mitä olen Suomessa viettänyt. Suomessa joulu on aina jotain erityistä. Siihen valmistaudutaan jo hyvissä ajoin ennen joulukuun 24. päivää, availlaan joulukalenterin luukkuja, lähetellään joulukortteja, ostellaan lahjoja ja katellaan ja kuunnellaan kaikenlaisia jouluohjelmia ja musiikkia. 

Täällä mun hostperhe ihmetteli kovasti kun mun pöydälle ilmestyi joulukortteja ja joulukalenterit. Mitä nää on? Miks nää on sun pöydällä? Itse valmistauduin jouluun täällä leipomalla pipareita, väsäämällä joululahjat hostperheille ja availemalla joulukalenterin luukkuja. Tuli vähän jouluisa olo.

Ihanat pikkusiskot lähetti mulle kortteja Suomesta. <3

Isovanhemmat antoi mulle joululahjan :)

Hostveli osti mulle joululahjaks oman lippiksen, kun se valitti että aina käytin sen omaa kun olin niillä. Hahah, ihana. :D

Jouluaatto me vietettiin puoliksi Gravatássa ja puoliksi Carpinassa. Gravatássa ei oikeastaan mitään jouluista ollut, eikä tehty. Uima-altaassa uitiin ja sen sellaista. Paitsi! Siellä oli sauna (höyrysauna ja ehkä +40astetta, mutta silti sauna!) jossa käytiin. :) Sit mentiin Carpinaan ja siellä oli pieni muovijoulukuusi ja jouluvaloja. Siellä syötiin hyvää ruokaa ja kuunneltiin sellaista perus brassi-musiikkia. Vaikka mä kuinka sanoin, että en murehdi tästä joulusta, vaikka se onkin erilainen, niin pakko myöntää että kyllä mä päivän mittaan aina mietin että mitä olisin nyt tekemässä jos olisin Suomessa...Tänä aamuna tultiin jo tosi aikaisin takaisin Recifeen kun hostiskällä on töitä. Joulu on tavallaan ohi. Tänään annan itselleni luvan viettää päivää tietokonella, kuunnellen joulumusiikkia ja keskustellen Suomi-ihmisten kanssa ja katson vaikka jonkun jouluisen elokuvan samalla kun syön äitin lähettämiä fazerin konvehteja. Perhe on palannut jo tavalliseen arki elämään, joulu oli vain juhlapäivä muiden joukossa. Mä vielä fiilistelen hetken...

Tälläisissä merkeissä meni mun joulu! +40 astetta oli aatonaattona kun mentiin hostiskän ystävän luokse nazaré nimiseen kaupunkiin, mikä on enemmän sisämaassa. Onneksi Gravatássa ja Carpinassa oli vähän viileempi...

            

When you're still waiting for the snow to fall 
Doesn't really feel like Christmas at all...

-Kiira

Ei, en ole onneton nyt kun tiedän mitä onni on

Näin laulaa Leevi&Leevings, mitä kuuntelin tässä yks ilta. Kuuntelin paljon muutakin supervanhaa suomipoppia ja tää on ihan tosi outoo. Sellanen normi jenkkipoppi on aina iskeny enemmän kun tälläset vanhat suomirallatukset, mut yks ilta tässä mun rupes tekeen ihan hirveesti mieli kuunnella suomalaista musiikkia ja nimenomaa jotain ihan supervanhaa. Kello oli varmaan yks yöllä ja meikä täällä laulelee että "minä lähden pohjoiskarjalaaaaaaaaaaan", ihan normaalii ja silleen. :D

Oikeestaan kaikki lähti siitä, että olin tekemässä Suomi-esitelmää ens viikkoa varten kun meen mun hostäidin koululle esittäytymään ja etin youtubesta videoo Suomen luonnosta. Katoin tän alla olevan videon ja rupesin melkein itkemään. Kaikista noista Suomi-maisemista ja ihanasta musiikista tuli yhtäkkii ihan tuhat ihanaa muistoo mieleen. Mutta oikeestaan, vaikka melkein itkin, niin en ollut surullinen. Olin tosi onnellinen ja nauroin samaan aikaan kun melkein itkin. Tää on just yks sellasista fiiliksistä, mitä vaan toinen vaihtari voi ymmärtää. Olla superonnellinen että on täällä ja samaan aikaan ikävöidä asioita kotimaasta.


Jotenkin ton musiikin kuuntelemisen ja videon kattomisen jälkeen on jääny sellanen onnellinen fiilis.Perjantaina mulla oli ratsastustunti ja voi että kun oli ihanaa taas päästä ratsastamaan! Sit kerron vähän siitä tunnista, jos joku heppaihminen sattuu lukemaan:

Eli siis oon nyt menny joka kerta samalla hevosella ja tällä kerralla tuntu et meni jo paljon paremmin kun aikasemmilla, pikkuhiljaa rupeen tuntemaan sitä hevostakin. Tunnilla hyppäsin erilaisia suhteutettuja erilaisilla askelmäärillä, suoraa ja kaarevia ja sit kaikkia peräkkäin ratana. Pari kertaa heppa meni sujuvasti ohi esteestä, johtuen ihan vaan siitä että oikasin kaarteessa ja en saanu suoristanu kunnolla ennen estettä, mut tää oli kyllä ihan mun moka. Ja niinkun opettaja sano että jos teet kaarteet hyvin ja tuut suoralla hevosella esteelle, niin ei oo mitään ongelmaa, mutta jos se hevonen on ihan mutkalla niin se vaan sujuvasti luistaa ohi. No mut siis tän ongelman kun korjasin niin muuten suju hyvin, saatiin aina oikee määrä askeleita ym. :) Tänään esteet ei ollu isoja, ihan ristikoina oli kaikki koko tunnin. Mut kaikenkaikkiaan oon ihan superonnellinen jo sen takia, että ymmärsin ihan kaiken, mitä se opettaja mulle sano!

Viime tunnilla se ope jo mainitsi mulle että mun kannattais mennä kisoihin marraskuun lopussa, mutta silloin se sano et se tulis maksamaan 250realia. Perjantaina se sano uudestaan että "sun on ihan ihan pakko mennä sinne kisoihin, sulla ois hyvät mahollisuudet pärjätä siellä!", mut sit sanoin et haluisin ihan tosi paljon, mut en varmaan pääse kun tuo 250realia (n. 100e) on aika paljon rahaa tälleen vaihtarille... Se oli sit jutellu mun hostäidin kanssa ja oli sanonu et se järjestää silleen et pääsen sinne vaan 100 realilla, niin ei jää rahasta kiinni lähteminen, koska mun ehottomasti pitää osallistuu. Arvatkaa oonko innoissani?! Ja siis sain eilen tietää et ne kisat on kolmipäiväset ja joka päivä hyppäisin 90cm. Hostäiti sano että se opettaja haluu että meen sinne sen takia, koska mulla on kuulemma hyvät mahollisuudet pärjätä, niin se on hyvää mainosta tallille ja ne pääsee puhumaan sit että "meiänpä tallille tuli tällänen ratsastaja Suomesta"... Ei kyllä haittaa mua, oon sen verran innoissani et pääsen kisoihin, mut pikkusen luo paineita tällänen, kun oikeesti pitäis pärjätäkkin ja ei ihan hulluna oo treeniä alla täällä brasseissa. Mitä jos kaikki meneekin ihan päin seiniä? :D

Kaikki muut varusteet on vielä vähän hakusessa (tosi tyylikäs lainakypärä ja farkut..) mut ainakin kengät on kohillaan! Sain siis uudet saappaat, kiitos sponsorille (alias äitille). Saappaat on teetetty mittatilauksena, mikä on täällä ihan naurettavan halpaa. Sillä hinnalla ei sais Suomesta minkäälaisia nahkasaappaita. :D Ja muutenkin, en omistanu Suomessa saappaita, koska mun jalat on kauheen ongelmalliset, kun ne on niin pitkät ja en ikinä löytäny sopivan kokosia. Mut nyt on siis ihan perfectot saappaat, paras joululahja tälleen vähän etukäteen!

Tässä näkyy etummainen kenttä (tallilla on siis kaks kenttää) ja kenttien välissä on tollanen "kahvio" paikka, missä on pöytiä, kahvio ja vessat ym. ja vähänniinku tuomarintorni tuo korkee.

Tässä näkyy toinen tallikäytävä, oikeella puolella on sit vielä yks rivillinen lisää karsinoita. :)

Perjantaina menin illalla vielä isovanhempien mukaan Jaboatãoon, jonkun historiapaikan synttäreille. Siellä oli oikeestaan pelkästään vanhempia ihmisä ja en ees ihan täysin ymmärtäny mikä juttu se oli, mut loppujen lopuks oli kivaa, koska siellä oli hyvää ruokaa ja kävin tosi monta onnistunutta keskusteluu portugaliks. Kaiken lisäks oli ihanaa kuulla, kun monet ihmiset kehu miten hyvin puhun portugalii, siihen nähen et oon ollu täällä vasta kolme kuukautta, lämmitti kovasti mieltä kuulla tällästä palautetta! :)

-Kiira

Gravatá ja Brasilia-Kiina jalkapalloo

Noniin nyt sain vihdoinkin aikaseks kirjotella viime viikon tapahtumista! :) Viime viikkohan meni tiistaista eteenpäin lomaillessa, kun muut meiän luokkalaiset teki kokeita niin rehtori sano että mun ei tarvii tulla kouluun vaan voin jäädä kotiin nukkumaan, kyllä kelpas! Perjantaina oli Brasilian itsenäisyyspäivä, eli siis vapaata kaikilla muillakin ja meiän oli tarkotus lähtee Tamandareen ranta-asunnnolle (ja siis lähettiinkin), mut sen jälkeen kun oltiin jumitettu 3,5h liikenneruuhkassa niin käännyttiin takasin. Koko muukin Recife oli päättäny lähtee samaan suuntaan ja mun hostiskän piti mennä ilallla vielä töihin niin sen takia käännyttiin takasin. Ruuhka oli ihan järjetön, 3,5 tunnissa liikuttiin ehkä 20-30km ja edessä ois ollu vielä 70 kilsaa... Takasin tulo matkaan meni huimat 30 minuuttia. :D No rannalle ei sit lähdettykkään, vaan lauantaina otettiin suunta kohti Gravatáa. Gravatá on sellanen vähän pienempi kaupunki noin tunnin päästä Recifestä ja siellä on tosi paljon loma-asuntoja. Munkin perheellä on siellä asunto, tai se on kai sukulaisten kanssa jotenkin yhteinen, en ihan ymmärtäny. :D Mut se on kuitenkin sellanen paikka missä on paljon niitä asuntoja vierivieressä ja sit sisäpihalla on leikkikenttä, uima-allas, pieni urheilukenttä ja sen sellasta. Leikkikentältä bongasin sit tollaset telineet millä me leikittiin Suomessa ala-asteella! Siinä rupes sit vähän lapsettamaan ja opetin mun hostsiskolle yhen pelin (minkä nimee en muista), muistatteko entiset karsikon koululaiset ton?! :D

Tää meiän peli loppu aina siihen et molempia nauratti niin paljo et ei päästy enää noista tangoista yli. :D Lapsi on terve kun se leikkii...

Lauantai iltana sisko ja serkku näytteli mulle paikkoja ja sit mentiin Arthurin ja sen kavereitten kanssa ravintolaan.

Lauantaina pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan!! Voi että kun mulla oli ikävä hevosia... Hevonen vuokrattiin jonkun hotellin eestä ja sain tunnin mennä missä huvittaa. Hevonen oli kyllä aika kurjan näkönen, lihakseton ja laiha. Mut eteenpäin se kulki ihan mielellään ja voi sitä tunnetta kun pääsin laukkaamaan jotain tietä pitkin!

 

 Ratsastuksen jälkeen mentiin Sarahin kanssa uima-altaalle ja Anna otti kuvia. :)

Sisäpihalta perjantai iltana, anteeks nää kuvat on vähän epäloogisessa järjestyksessän mut en jaksa tapella tän bloggerin kaa.

Sunnuntaina tultiin sit takasin kotiin ja koska se oli Camillan syntymäpäivä niin mentiin sen kunniaks leffaan, juhlat on vasta tänä viikonloppuna. :) Maanantaina menin normisti kouluun ja sit koulun jälkeen lähin Annan luokse (meksikolainen vaihtari).

Viisaat...

Maanantai iltana mentiin sit Annan ja Annan hostperheen kanssa ensin jonkun serkun synttärikahveille ja sit sen jälkeen Brasilia-Kiina jalkapalloo kattomaan!

Oli kyllä siistii olla kattomassa tollasella isolla areenalla jalkapalloo, varsinkin kun Brasilia voitti kevyillä lukemilla 8-0!!  Siellä sit Annan kanssa ahkerasti kannustettiin ja tehtiin aaltoja. :) Tänään yks meiän koululainen tuli sanoo että "nyt sä oot sit oikeesti brasilialainen ku oot ollu kattomassa jalkapalloo" :D

Pelin jälkeen menin Annalle yöks ja tiistaina ahkerina vaihto-oppilaina skipattiin molemmat koulu.:D Sen sijaan mentiin ostarille, missä törmättiin sattumalta Jennyyn ja Abbieen (vaihtareita)! Abbien piti sit lähtee, niin Jenny jäi meiän kanssa vielä ostarille ja me mentiin syömään, leffaan ja syömään vielä vähän lisää. :D Ihana kun mäkkärin tiskillä kaikki myyjät tuli utelemaan että mistä me ollaan ja oli ihan innoissaan ku kerrottiin että meksikosta, jenkeistä ja suomesta. Sit kun lähettiin siitä tiskiltä niin kaikki työntekijät tuli vilkuttamaan meille haha :D Mut oli ihan huippu päivä muitten vaihtareitten kanssa! Muuten tää viikko on menny ihan normisti, joku päivä (olisko ollu keskiviikko) oli ikävä vähän kaikkia ja kaikkee. Kavereita, mustia karkkeja ja vaikka mitä suomalaista... Mut se kuuluu asiaan et tollasii päiviikin on.

Pahoittelen et oon aina pitkän ajan kirjottamatta ja sit kirjotan monta postausta ihan lähekkäin, mutta sillon pitää kirjottaa kun on motivaatioo kirjotella. :D Kaipaisin myös toiveita millasii postauksia haluisitte lukee ja mitä tietää! Paljon toiveita kommentteihin kiitos! :)

-Kiira

Viikonloppu ja vähän fiiliksiä

Viime viikonloppuna tapahtu vaikka mitä. Lauantaina skypettelin Suomeen pikkusiskon 2v synttäreille. Onnee Sanni! <3 Iltapäivällä näin ostoskeskuksessa saksalaista rotaryvaihtaria Maaikea. Juteltiin ihan hirveesi kaikesta ja oli ihan huippuu jakaa kokemuksii ja fiiliksiä jollekkin samoja juttuja kokevalle. Ostarin jälkeen menin kotiin ja sit lähdettiin siskon kanssa sen kaverin 15-vuotis synttäreille. Tää synttäripaikka oli sisustettu silleen, et joka paikassa oli tikkareita ja karkkia ja vaaleenpunasta. :D Ja siellä oli sellanen ruututanssilattia joka vaihto väriä! Oliko ees miten siisti. :D Juhlissa oli muutenkin kivaa, söin hirveesti karkkia, tanssin ja nää opetti mulle taas forroa ja uskon et se suju nyt jo vähän paremmin. Ehkä. :D

Mekko minkä ostin Caruarusta ja uudet korkkarit!

Hostsisko

Kotona juhlista oltiin joskus 5 maissa aamulla ja sunnuntai aamuna heräsin jo 10, että kerkeisin mennä lenkille ennenkun tulee liian kuuma. No, isoäiti sit sano kuitenki et en voi mennä koska sillon oli jo liian kuuma... Lähin sit isovanhempien mukaan kauppaan ja iltapäivällä mentiin vanhempien ja siskon kanssa Instituto Ricardo Brennandiin, mikä oli sellanen museolinna. Se oli tosi eurooppalainen, siellä soi musiikkikin ja kaikkee, et tuli sellanen olo et ois keskiajalla jossain päin keski-eurooppaa. :D Vanhassa Recifen kaupunginosassa on muutenkin tosi paljon eurooppalaisen näkösiä paikkoja, kun tää on kuulemma alunperin hollantilaisten rakennuttama kaupunki. Hostveli kertoi ennen lähtöään, että samat hollantilaiset rakennutti aikoinaan Recifen ja New Yorkin. 

Mun armeija

Museon jälkeen mentiin siskon kaverin luokse ja katottiin siellä pari leffaa ja tultiin sit kotiin. Tänään olin ihan normaalisti koulussa ja kohta lähen lenkille, kun ei oo enää liian kuuma. :D Fiilikset on hyvät, joka päivä nään hirveesti uutta ja tuntuu siltä että mulla on vielä ihan hirveesti nähtävää ja koettavaa. Vähän mulla on ikävä sitä itsenäisyyttä mikä Suomessa oli. Suomessa olin aika menevä ihminen ja siellä sai mennä minne huvittaa ja millon huvittaa ja täällä ei voi mennä minnekkään yksin. Se johtuu tietysti siitä että en ees osaa liikkuu tässä suurkaupungissa vielä. Mutta varmasti pääsen menemään enemmän kuhan opin tietämään missä voin kulkee ja millä voi kulkee ja minne meen joten nou hätä. :) Tallille on tietty myös ikävä, mut yks rotarisetä sano et sen jollain tutulla on talli ja pääsen sinne käymään joku kerta, eli tähän ikävään lievitystä tiedossa! Kyllä mulla on ikävä myös ihmisiä. Mut tää ikävä ei oo mitään sellasta että haluisin täältä pois tai en tykkäis olla täällä. Puhuttiin tästä Maaikenkin kanssa, että millasta tää ikävä on. Kun hostperhe kysyy multa, että onko mulla ikävä ihmisiä Suomessa ja vastaan kyllä, ne luulee et haluisin takasin kotiin. Mutta en tarkota sitä, vaan tarkotan että Suomessa mulla on niin ihania ihmisiä odottamassa niin kuinka niitä vois olla ikävöimättä? Tää on sellanen ikävä, mikä tulee kestämään koko vuoden ja sen kanssa on vaan elettävä. Ja tää ikävä mikä tulee jatkumaan myös tän vuoden jälkeen. Tästä Brasilian perheestä, erityisesti siskoista ja serkusta on tullu nyt jo mulle ihan hirveen tärkeitä ja kavereitakin oon jo saanu aika paljon.

Kirjotinpas nyt tosi henkeviä juttuja, välillä tälleenkin. :D Ja taas tuli ihan kivasti tekstiä, toivottavasti joku jaksaa lukee. :) Toivoisin myös että jättäisitte vähän kommenttia mun kirjotuksista, risuja ja ruusuja, toiveita mistä kaikesta haluisitte kuulla ja kaikkee muutakin maan ja taivaan väliltä!

-Kiira