Love the life you live, live the life you love

Viime viikonloppu meni taas hyvässä seurassa rannasta nauttien. Perjantaina haettiin Maaike kyytiin ja lähettiin perheellä rannalle ja lauantaina sinne tuli sit enemmän serkkuja. Uitiin paljon uima-altaassa ja lauantaina pistettiin pienet juhlat pystyyn. Sunnuntaina ajeltiin ranta-autolla pitkin rantoja ja peltoja, sade vaan piiskas naamaa ja tunsin et oon elossa. Ihan parasta.

Sit vielä pari kuvaa viime viikon treeneistä ja vihdoinkin ne videot kisoista... Tossa tokassa videossa on ensin varmaan minuutti kävelyä, että kannattaa ihan suosiolla kelata. Ja kuvaaja ei muistanu käyttää zoomia niin vähän huonosti näkyy, mut onpahan nyt video kuitenkin.

Alle viikko Foz do Iguacun reissuun, en malttais oottaa! Oon tässä myös miettiny et voisin tehä postausta esimerkiks brasilialaisesta musiikista tai ruuasta, kun tajusin että en oo pitkään aikaan mitään kulttuurijuttuu kirjotellu. Kirjotelkaa kommenttiboksiin millasta postausta haluisitte! :)

-Kiira

Kisat 23.-24.2 Caxangá

Kisapostaus!

Lauantaina menin kisapaikalle puolenpäivän maissa, kun mun luokka oli vasta viimeisenä (täällä menee välillä nää luokkajärjestykset ihan oudosti). Tuloksena puhdas rata! Mutta ainahan korjattavaa löytyy, esim radalla heppa meinas kieltää kasi-esteelle (seiska-kasi väli oli hieman kaareva suhteutettu, jonka tulin liian suoraan), mut kuitenkin tällä kertaa osasin reagoida tarpeeks ajoissa ja yli mentiin ja sain pidettyy sen mun viime postaukseen kirjottaman lupauksen, että mitään turhia kieltoja ei tehty! Mutta siis joka tapauksessa, puhdas rata, viides sija ja mun eka sijoitus täällä Brasseissa!! Arvatkaa olinko hymy korvissa loppupäivän?

Sunnuntaina sit verkka suju huonosti, joka esteelle tultiin ihan juureen ja hypyt ei ollu sit mitään maailman parhaita. Radalle lähtiessä ei siis ollu mikään super fiilis epäonnistuneen verkan takia ja muutenkin rata vaikutti paljon vaikeemmalta kuin lauantaina. Ekalle esteelle tuli kielto, tunsin jo hyvissä ajoin et heppa rupee hidastamaan, käytin raippaa ja kannusta mut ei auttanu. Siinä vaiheessa ajattelin et "nyt tää kieltää tähän uudelleenki ja kielletään pihalle ekalla esteellä, tosi hienoo" ja heti perään mietin että mitä ihmettä mä mietin, tottakai se kieltää jos mä jo valmiiks niin aattelen. :D Sit tuli sellanen et mehän mennään tää rata loppuun ja rupesin ihan oikeesti ratsastamaan. Tokan esteen jälkeen laukka rupes rullaamaan tosi hyvin ja heppa tuntu selkään ihan älyttömän hyvältä, kaikki hypyt tuntu paljon ponnekkaimilta ja se vaan tuntu niin paljon paremmalta! Ärsyttää kun saan tän fiiliksen aina aikaan vasta kiellon jälkeen... No mut joka tapauksessa, loppurata meni sit hyvin, seiskaeste kolahti, en ite nähny tippuko se, videolta ei näy kun se on muitten esteiden takana ja ihmisiltä kun kysyn et oliko mun tulos neljä vai kaheksan virhepistettä niin joka toinen vastaa eri tavalla... Eli siis sunnuntain tuloksena 4 tai 8 virhepistettä. :D

Oon niin superonnellinen et oon päässy ratsastamaan täällä, puhumattakaan kisaamisesta! Huomenna varmaan postailen jo sit ihan muita kuulumisia, siihen asti tchau!

-Kiira

ps. Mulla on molempien päivien radoista videot ja latasin ne jo youtubeen, mutta koska bloggeri on ihan vammanen niin se ei anna jostain syystä mun lisätä niitä tähän postaukseen nyt. Teen tässä lähiaikoina postauksen mihin laitan ne videot ja sit ehkä jotain videoo karnevaaleistakin. :)

Always being known as the horse-crazy girl

 Mukana menossa maailman tyylikkäin kypärä.

Vihdoinkin on sen ratsastuspostauksen vuoro! Viime aikoina on ollu niin paljon kaikkee muuta kirjoteltavaa, et nää ratsastusjutut on jääny tosi vähälle (varoituksena niille ei heppa-ihmisille, että tästä tulee pitkä postaus ja paljon analysointia treenistä, onnistumisista ja ongelmista). Kuitenkin oon vähintään kerran viikossa sinne tallille eksyny, vaikka en oo siitä kirjotellutkaan. Nyt oon treenannu pääosin Uruguianalla ja Lordilla ja oon menny aika monta kertaa ihan vaan sileellä, mikä on mun mielestä tosi hyvä. Sillon alussa hyppäsin aina vaan ja vaikka kuinka paljon tykkäänkin hyppäämisestä niin silti mun mielestä on tosi tärkeetä ratsastaa sileelläkin usein. Treeni on tuottanu tulosta ja nyt mun mielestä sujuu molempien heppojen kanssa jo paremmin!

Uruguiana on hevosena kiltti, reipas ja hypätessä mun mielestä aika rehti, mutta se helposti menee vaan sellasta tosi tikittävää ravia ja laukkaa ja juoksee alta pois, vähän silleen pääpystyssä että sulla ei oo siellä ohjalla minkäänlaista tuntumaa. Nyt kun oon enemmän treenannu Uruguianan kanssa, niin oon saanu ratsastettuu askellajit laadukkaammiks, niin että hevonen ottaa pidempää askelta ja polkee paremmin ja oon myös saanu ratsastettuu sitä hyvin ohjalle, että mulla on oikeesti kunnon tuntuma sinne suuhun. Muutama kerta ollaan myös hypätty rataa, yhellä kerralla meni ihan super hyvin, radassa oli paljon kiemuroita ja kaarteita. Keskityin ite paljon ja siihen kun yhdistettiin hevosen oma into hypätä niin hyvinhän se sujui. Heppa tuntui hyvältä, rytmi oli hyvä, paikat osu kohilleen ja koutsilta saatiin kehuja. Toisella kerralla kun hypättiin rataa, sain hevosen ratsastettuu hyvin verkassa, mutta kun ruvettiin hyppäämään niin koko paketti hajos ja tuntu et mikään ei onnistunu. :D Rytmi ja se hyvä laukka katos ihan kokonaan, joka esteellä tultiin ihan juureen tai sit tosi kauas ja rupesin ite hyppäämään ennen hevosta ja mitähän kaikkee säätöö... Että siis Uruguianan kanssa on ollu onnistumisia ja epäonnistumisia, mut onneks enemmän niitä onnistumisia. Sileellä ratsastan yleensä enemmänkin itsenäisesti, yleensä teen paljon kiemuroita, ympyröitä, siirtymisiä, avoja, väistöjä jnejne.

Lordilla oon kanssa ratsastellu sileellä noita samoja juttuja ja sen lisäks ollaan hypätty muutama kerta. Lord on hevosena taas sellanen (opettaja on antanu sille lempinimen joka suomennettuna tarkottaa jotain kulkukoiran tapaista :D) että jos siltä ei vaadi niin ei se viitsi tehdä, siitä huomaa että se on tuntihevonen. Sileellä ratsastaessa se on aluks vähän junttura ja ei taipuis minnekkään ja kyselee että onko pakko liikkua ja niin edelleen, mutta hetken ratsastuksen jälkeen sekin rupee toimimaan oikein mukavasti. Hypätessä laukka täytyy saada hyväksi ja hevonen oikeesti pohkeen eteen, koska jos laukka on huono, se hyytyy ennen estettä ja joko tiputtaa tai menee ohi. Mutta sit kuitenkin, vaikka pitää ratsastaa eteen ja pohkeella sitä laukkaa hyväks, niin mun pitää aina muistaa pitää ohjilla hyvä tuntuma, koska jos se hevonen ei oo siinä ohjan ja pohkeen välissä niin sillä on taipumusta mennä ohi tai sit se tulee tosi helposti taas juureen tai hyppää kaukaa tai tiputtaa. Tän kultaisen keskitien löytämisessä on ollu mulla pientä onglemaa, välillä jään liikaa himmailemaan ja sit se laukka häviää jonnekkin ja välillä lähen tyrkkäämään ihan liikaa ja samalla unohdan sen ohjastuntuman. Mutta mun mielestä Lordinkin kanssa on ollut onneks enemmän niitä onnistumisia ja tosi usein saadaan virheet korjattua, jos alussa sujuu huonosti. Ja tosiaan se sileellä ratsastaminen on auttanut paljon, nyt tunnen jo hevosen paljon paremmin ja koko ajan asiat tulee sen kanssa helpommiks ja helpommiks. :)

Yhen kerran ratsastin myös valkoisella Faisão-nimisellä hepalla. Faisãosta ei tullu mun suosikkia, mutta jollain tavalla sillä oli hauskaa ratsastaa. :D Ratsastusrintamalla menee siis hyvin, jos ei lasketa sitä että vähän on ikävä tallitöiden tekemistä ja hevosten hoitamista. En nyt tiiä onks tää ihan normaalia, mut mulla on erityisesti ikävä aamutallin tekemistä ja sitä et sai aina ite hoitaa hevosen kun meni ratsastamaan. Kai tää heppailu oli Suomessa niin iso osa mun elämää ja talli oli kuin toinen koti, et tää on vähän hankalaa sopeutua tähän brasilialaiseen kulttuuriin, et mitään ei tehdä ite. Täällä on siis hevosenhoitajat, jotka laittaa sulle hevosen valmiiks ja purkaa sen pois tunnin jälkeen. Tää on taas ihan tätä tyypillistä brassi kulttuurii, et kaikessa ollaan laiskoja ja annetaan mielummin toisten ihmisten tehä asiat. :D No mut joka tapauksessa, aina autan sen verran hepan varustamisessa kun pystyn ja nyt ne hevosenhoitajat jo tietääkin, että tykkään auttaa ja saan aina esimerkiks pestä hevosen ite tunnin jälkeen, ellei se jatka toiselle tunnille.

Kirjotinpas nyt kauheen romaanin, mutta tiiän että aika moni heppaihminen lukee mun blogia ja muutenkin tää selkeyttää hirveesti omia ajatuksia ongelmista, tavoitteista ja sen sellasista kun kirjoittaa kaiken ylös. Sitten vielä pitä sanoo, että niinkuin aikaisemmin mainitsin niin mulla on huomenna ja sunnuntaina kisat! Sillä samalla Lordilla meen taas ysikymppii ja nää kisat on taas vaan osavaltion kesken, eli pelkästään Pernambucolaisille, kuten ne ekat kisat mihin osallistuin oli. Jospa tällä kertaa ne puomit pysyis tolpillaan ja mitään turhia kieltojahan ei tehdä, sen oon jo omassa mielessäni päättäny. :D Kisojen jälkeen kirjottelen tänne sit miten meni ja lisäilen paljon kuvia ja toivottavasti videookin!

-Kiira

Kuulumisia + 20 000 kävijää

Tänään kun tulin kotiin monen tunnin downtownissa kävelemisen jälkeen (mikä on oikeesti ihan hulluuta, voi sitä ihmisten, kuumuuden ja pitkien jonojen määrää...) mun sängyn päällä ootti paketti Suomesta! Rupesin ihan oikeesti kiljumaan onnesta kun avasin sen paketin. Sisällä oli kaikkee ihanaa: karkkii, hapankorppuja, neljän viljan puurohiutaleita, joulukalenteri, salmiakkii, piirrustuksia ja mun pikkusiskojen tekemiä söpöjä rannekoruja ja vaikka mitä. Sain tässä yks päivä postissa jo mun hyvältä kaverilta kirjeen missä oli sisällä sellanen pieni söpö joulukalenteri ja nyt sain tollasen muumi suklaa joulukalenterin. Siis nää joulukalenterit on suunnilleen ainoot asiat mitkä saa mut tuntemaan et joulu on ehkä tulossa, KIITOS NIISTÄ! :D

Sit vähän kuulumisia ratsastuspuolelta: Viime viikolla mulla oli perjantaina taas ihan normaalisti ratsastustunti ja tällä kertaa ratsastin eri hevosella. Uuden hepan nimi oli Uruguiana ja se oli vähän erilainen kun edellinen. Tää oli sellanen hyvin eteenpäinpyrkivä tapaus ja ihan kiva ratsastaa, tosin kylläkin varmaan kapein hevonen millä oon ikinä ratsastanu ja siis ei mikään lihava... Mut otin muutamat hypyt ja tuntu tosi kivalta. :) Jatkossa varmaan ratsastankin tällä. Ratsastustunnin jälkeen menin yhden heppaihmisen, joka asuu lähellä sitä ratsastuskouluu ja joihin tutustuin viime kisoissa (tän naisen mies on töissä myös siellä ratsastuskoulussa, se valmentaa sellasia oppilaita ketkä kisaa isommissa kisoissa ja ympäri Brasiliaa, esim. nyt se ei ollu kotona, vaan se oli yhen sen oppilaan mukana kisoissa São Paulossa...) ja olin siellä yötä. Tosi mukavia ihmisiä. :) Seuraavana päivänä oli julhat siellä ratsastuskoululla, ihan liikaa hyvää ruokaa ja kivoja ihmisiä! Tutustuin paremmin tosi moneen tyyppiin ja voi että oli kivaa. :) Sieltä mulla ei valitettavasti oo yhtään kuvia kun en omalla kameralla yhtään ottanut ja en tiiä missä ne muitten kameroilla otetut ois.. Jos löydän niitä jostain niin julkasen täälläkin. :) Siellä myös puhuin sen mun ratsastuksen open kanssa, et 13.12. ois seuraavat kisat. Ne olis koko northeastin kisat, eli siis oikeesti isot kisat. Sinne menisin kuulemma tolla uudella hepalla ja metrii hyppäisin. Vähän oon innoissani ja samalla vähän jännittää, kun kisat ois kymmenen päivän päästä ja ei tässä ihan hirveesti oo treenii alla ton uuden hepan kanssa. :D Mut saa nyt nähä meenkö ja mitä meen, kun valmentaja oli ehkä vähän ottanu jotain alkoholillista ennen tätä keskusteluu hahah. :D

Lauantai iltana menin sit vielä mun siskon mukaan auttamaan jollekkin koululle, missä me tarjoiltiin ruokaa köyhille ihmisille. Ne ihmiset oli sen julkisen koulun oppilaita ja niiden perheitä ja niille oli järjestetty siellä vaikka mitä esityksiä ja se koko juttu oli vähäniinkun jouluruokailu näille ihmisille. En oikein osaa selittää mikä se oli, mut me oltiin siellä tarjoilemassa ruokaa niille ihmisille. :D Se lapsien hymy oli kyllä palkitsevaa ja koko homma ois ollu vielä palkitsevampaa jos niiden vanhempien ilmeet ei ois näyttäny siltä et niitä ei vois vähempää kiinnostaa...

Sunnuntaina olin kirkossa mun isoäidin kanssa. Mun hostperhe on oikeestaan aika uskonnollinen, nää käy joka viikko kirkossa ja muutenkin seurailee ihan kirkon oppeja. Mun ei yleensä tarvii mennä niitten mukaan, yhen kerran oon ollu. Mut siis sunnuntaina en ollu näitten kirkossa (siis katolisessa kirkossa) vaan olin mun omassa kirkossa, eli siis ortodoksisessa kirkossa. En ois oikeesti uskonu et täältä sellanenkin löytyy, mut yks näistä suurkaupungin eduista et täältä löytyy melkein mitä vaan.. Mut siis kuitenkin siellä olin isoäidin kanssa ja oikeestaan sitä oli ihan mielenkiintosta seurata portugaliks ja sen jälkeen mulla oli isoäidin kanssa ihan kunnollinen keskustelu näitten kirkkojen eroista. Sunnuntaina illasta mentiin siskon kanssa Recife antigoon. Muutama kuva sieltä:

 Anteeks kun nää kuvat on tälläsiä huonoja kännykkälaatusia, mut mua pelottaa kauheesti kuvailla mun isolla kameralla kun oon pelkästään siskon kanssa liikenteessä.

Ainiin! Mun blogia on katsottu jo yli 20 000 kertaa,  mikä on mun mielestä ihan tosi paljon. Kiitos kaikille lukijoille! Tän kunniaks voisin tehä vaikka jotain erikoispostausta, toivomuksia ja kaikkee muutakin kommenttia voi kirjotella kommenttiboksiin. :) Nyt salmiakit ja greyn anatomia kutsuu, tchauuu!

-Kiira

ps. Jos joku tietää jonkun taitavan ja innokkaan bannerin tekijän, niin vinkatkaa mulle. Mä en vaan ikinä oo tyytyväinen tähän mun blogin ulkoasuun, enkä varsinkaan mun itetekemiin bannereihin...