Viikonloppu ja vähän fiiliksiä

Viime viikonloppuna tapahtu vaikka mitä. Lauantaina skypettelin Suomeen pikkusiskon 2v synttäreille. Onnee Sanni! <3 Iltapäivällä näin ostoskeskuksessa saksalaista rotaryvaihtaria Maaikea. Juteltiin ihan hirveesi kaikesta ja oli ihan huippuu jakaa kokemuksii ja fiiliksiä jollekkin samoja juttuja kokevalle. Ostarin jälkeen menin kotiin ja sit lähdettiin siskon kanssa sen kaverin 15-vuotis synttäreille. Tää synttäripaikka oli sisustettu silleen, et joka paikassa oli tikkareita ja karkkia ja vaaleenpunasta. :D Ja siellä oli sellanen ruututanssilattia joka vaihto väriä! Oliko ees miten siisti. :D Juhlissa oli muutenkin kivaa, söin hirveesti karkkia, tanssin ja nää opetti mulle taas forroa ja uskon et se suju nyt jo vähän paremmin. Ehkä. :D

Mekko minkä ostin Caruarusta ja uudet korkkarit!

Hostsisko

Kotona juhlista oltiin joskus 5 maissa aamulla ja sunnuntai aamuna heräsin jo 10, että kerkeisin mennä lenkille ennenkun tulee liian kuuma. No, isoäiti sit sano kuitenki et en voi mennä koska sillon oli jo liian kuuma... Lähin sit isovanhempien mukaan kauppaan ja iltapäivällä mentiin vanhempien ja siskon kanssa Instituto Ricardo Brennandiin, mikä oli sellanen museolinna. Se oli tosi eurooppalainen, siellä soi musiikkikin ja kaikkee, et tuli sellanen olo et ois keskiajalla jossain päin keski-eurooppaa. :D Vanhassa Recifen kaupunginosassa on muutenkin tosi paljon eurooppalaisen näkösiä paikkoja, kun tää on kuulemma alunperin hollantilaisten rakennuttama kaupunki. Hostveli kertoi ennen lähtöään, että samat hollantilaiset rakennutti aikoinaan Recifen ja New Yorkin. 

Mun armeija

Museon jälkeen mentiin siskon kaverin luokse ja katottiin siellä pari leffaa ja tultiin sit kotiin. Tänään olin ihan normaalisti koulussa ja kohta lähen lenkille, kun ei oo enää liian kuuma. :D Fiilikset on hyvät, joka päivä nään hirveesti uutta ja tuntuu siltä että mulla on vielä ihan hirveesti nähtävää ja koettavaa. Vähän mulla on ikävä sitä itsenäisyyttä mikä Suomessa oli. Suomessa olin aika menevä ihminen ja siellä sai mennä minne huvittaa ja millon huvittaa ja täällä ei voi mennä minnekkään yksin. Se johtuu tietysti siitä että en ees osaa liikkuu tässä suurkaupungissa vielä. Mutta varmasti pääsen menemään enemmän kuhan opin tietämään missä voin kulkee ja millä voi kulkee ja minne meen joten nou hätä. :) Tallille on tietty myös ikävä, mut yks rotarisetä sano et sen jollain tutulla on talli ja pääsen sinne käymään joku kerta, eli tähän ikävään lievitystä tiedossa! Kyllä mulla on ikävä myös ihmisiä. Mut tää ikävä ei oo mitään sellasta että haluisin täältä pois tai en tykkäis olla täällä. Puhuttiin tästä Maaikenkin kanssa, että millasta tää ikävä on. Kun hostperhe kysyy multa, että onko mulla ikävä ihmisiä Suomessa ja vastaan kyllä, ne luulee et haluisin takasin kotiin. Mutta en tarkota sitä, vaan tarkotan että Suomessa mulla on niin ihania ihmisiä odottamassa niin kuinka niitä vois olla ikävöimättä? Tää on sellanen ikävä, mikä tulee kestämään koko vuoden ja sen kanssa on vaan elettävä. Ja tää ikävä mikä tulee jatkumaan myös tän vuoden jälkeen. Tästä Brasilian perheestä, erityisesti siskoista ja serkusta on tullu nyt jo mulle ihan hirveen tärkeitä ja kavereitakin oon jo saanu aika paljon.

Kirjotinpas nyt tosi henkeviä juttuja, välillä tälleenkin. :D Ja taas tuli ihan kivasti tekstiä, toivottavasti joku jaksaa lukee. :) Toivoisin myös että jättäisitte vähän kommenttia mun kirjotuksista, risuja ja ruusuja, toiveita mistä kaikesta haluisitte kuulla ja kaikkee muutakin maan ja taivaan väliltä!

-Kiira