On kivaa olla kotona, mutta silti on ikävä kotiin

Heii vaan tänne blogiinkin pitkästä aikaa! Suomessa on nyt oltu jo kohta kaks viikkoo ja meno on ollut sellasta että en oo kerenny ees kunnolla koneelle istahtaa ja tänne kirjotella... Suomeen tulon jälkeen oon nähny ihan hirveesti kavereita ja sukulaisia, käyny mökkeilemässä, Länsi-Suomessa sukulaisia kattomassa, ollu rokkailemassa viime viikonlopun Ilosaarirockissa täällä ja johan mä oon tallille ja juhlimaankin kerinnyt. Kaikki oli täällä aluks ihan outoo, kaikki on niin pientä ja ihmisiä niin vähän. Suomenkieli oikein särähti aluks korvaan kun on tottunut niin kivan kuuloiseen portugaliin. Muutenkin mulla on ihan järkyttävä ikävä portugalin puhumista... Viime viikon sain onneks hengata vielä sen brassin kanssa kuka asui meillä alkuvuodesta, kun se tuli reissuun meiän kanssa. Ilosaarirockissa näin vielä tässä lähellä asuvaa brassivaihtaria, joten oon onnkeks päässy vähän portugalikskin puhumaan. :) Suomessa on ollu ihan tosi ihanaa ja kivaa, mutta samaan aikaan mulla on ihan järkyttävä ikävä Brasseihin... Koko ajan tekis mieli kertoo kaikki mun ihanalle hostsiskolle, mutta ei sinne ihan joka päivä voi skypettääkään, kun aikaeroo on kuitenkin se 6 tuntia niin aikataulut menee aina ihan ristiin...

Multa on kyselty että mikä tälle blogille tapahtuu, niin jätän sen tänne jos joku haluaa myöhemmin lukea ja ihan itsellekkin muistoksi. Saatan tänne vielä jotain postaillakkin, jos tulee jotain hyvää aiheeseen sopivaa. :) Suunnitelmissa oli tehä myös uusi blogi kuhan tässä kerkeän, linkittelen sen sit kanssa tänne. :)

-Kiira

And when the daylight comes I'll have to go...

I hear the wind call your name

It calls me back home again  

It sparks up the fire - a flame that still burns  

Oh it's to you I'll always return

Here I am waiting, I'll have to leave soon
Why am I, holding on?
We knew this day would come, we knew it all along
How did it, come so fast?
This is our last night but it's late
And I'm trying not to sleep
Cause I know, when I wake, I will have to slip away
And when the daylight comes I'll have to go...

Suomi, kohta nähään.

-Kiira

If there ever comes a day when we can't be togehter, keep me in your heart and I'll stay there forever

Nää vikat päivät on suoraansanottuna aika hirveitä. Koko ajan takaraivossa kaikuu et tiistaina mä jo lähden ja löydän itteni hyvästelemästä kaikkia ja kaikkea. Eilen aamulla kävin vielä koululla nopeesti kun kaverit sano, että pakko vielä käydä sielläkin uudestaan. Jätin mun suomenlipun sinne, olin kirjottanu siihen jotain ja kaverit sano että ne laittaa sen sit seinälle loman jälkeen. Sit vaihettiin parhaan koulukaverin kanssa kaulakoruja ja luvattiin että joskus vielä nähdään uudestaan... Sen jälkeen menin kotiin ja rupesin kirjottamaan hostperheille kirjeitä, mitkä olin ajatellu joskus just ennen lähtöä antaa niille. Siinä vaiheessa kun aloin miettimään et mitä kirjottasin hostsiskolle niin rupesin itkemään... Että tällästä. Eilen kävin myös hostäitin ja siskon kaa kaupassa ostamassa hirveesti kaikkee ruokaa mitä aion viedä Suomeen. Ja rupesin myös pakkailemaan... Tällä hetkellä näyttää siltä, että ehkä saan survottuu kaikki tavarat kahteen matkalaukkuun (ostin siis toisen matkalaukun), toivon todellakin et ne mahtus ja et ne ei painais ihan hirveesti liikaa. Jotenki mieliala vaihtelee ihan koko ajan, välillä tuntuu siltä et on ihan kiva jo mennä kotiin, mut suurimman osan ajasta oon jotenki hirveen surullinen. Tulis nyt vaan se tiistai äkkiä, tää oottaminen on ihan kauheeta, kun tietää et ihan kohta pitää lähtee.

-Kiira

Kun tänään lähden

otan mukaan mitä tarvitsen, taivaalta tähden valitsen ja sitä seurailen.

Tätä on ootettu niin kauan. Oon laskenu kuukausia, viikkoja, päiviä ja nyt vihdoinkin ei oo enää yhtään päivää jäljellä. Huomenna oon jo Brasiliassa. Unelmat toteutuu!

BRAZIL HERE I COME

Nyt hihnalle laukku
ja viimeinen kuppi naamaan

Kohta pilvien päältä
voin muistaa tämän maan

Ei mulla oo tarkkaa suuntaa
mä menen minne sattuma johtaa

Mulla on mukana kuvat
mutta katseet eivät kohtaa

Isä olen täällä maailman toisella puolen, ja laulan pappadaduda pa duda dapa

Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen, ja laulan pappadaduda pa duda dapa

Mä oon kujia kulkenut
jäljessä lapsien parvet

Niiden silmissä iloa
ja kovan elämän arvet

Sydän huutamaan jää joka hetkeen
mutta tartun niihin muistoissa

Vaikkei tavattais koskaan
kaikki kulkee mun matkassa

Isä olen täällä maailman toisella puolen, ja laulan pappadaduda pa duda dapa

Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen, ja laulan pappadaduda pa duda dapa

http://lyricstranslate.com

http://lyricstranslate.com

Tulee ihan hirvee ikävä kaikkia, pitäkää Suomi pystyssä ja nähään vuoden päästä!

-Kiira