Let me take you to Rio

Ajattelin tulla kirjottelemaan vielä pikapäivityksen ennen Rio de Janeiroa, jonne lähden siis huomenna! Herätyskello soi aamulla puoli viiden aikoihin ja heti aamusta suunta kohti lentokenttää. Siellä nään jo muutaman vaihtarikaverin Caruarusta joiden kanssa lennetään yhessä Rioon. Mä oon niiiiiiiiiiiiin innoissani, Rio de Janeiroon meneminen on ollu yks mun unelmista jo pitkään ja nyt mä oon ihan oikeesti menossa sinne!! Mut nyt hehkuttamisesta takas maanpinnalle ja kuulumisiin. Viikonloppu meni huipusti Abbien luona yökyläillessä. Viimepäiviin on sisältynyt muunmuassa aamupalahetkiä mäkkärissä, juhlimista, uusia kavereita, paljon nauramista, kuvailemista, uudelleen juhlimista ja mäkkärissä käyntiä. Koko viikonlopun oon puhunu englantia, kun Abbie on siis Kanadasta, joten ajatukset kulkee enkuks ja suomi tuntuu ihan kamalan vaikeelta. Oon ollu näinkin ahkera valokuvaaja, et mulla on kuvia vaan itestäni ja oon nyt ihan tylsä ja laittelen vaan näitä kuvia tähän postaukseen, ettei tulis kuvatonta postausta. Ensi postauksen kirjoittelen varmaan vasta Rion jälkeen, joten lupaan laittaa siihen paljonpaljon kuvia ja hienommista maisemista. ;) 

Mut mä meen vielä pakkaamaan loputkin jutut, nähellään viikon päästä. ;)

-Kiira

Kuulumisia + 20 000 kävijää

Tänään kun tulin kotiin monen tunnin downtownissa kävelemisen jälkeen (mikä on oikeesti ihan hulluuta, voi sitä ihmisten, kuumuuden ja pitkien jonojen määrää...) mun sängyn päällä ootti paketti Suomesta! Rupesin ihan oikeesti kiljumaan onnesta kun avasin sen paketin. Sisällä oli kaikkee ihanaa: karkkii, hapankorppuja, neljän viljan puurohiutaleita, joulukalenteri, salmiakkii, piirrustuksia ja mun pikkusiskojen tekemiä söpöjä rannekoruja ja vaikka mitä. Sain tässä yks päivä postissa jo mun hyvältä kaverilta kirjeen missä oli sisällä sellanen pieni söpö joulukalenteri ja nyt sain tollasen muumi suklaa joulukalenterin. Siis nää joulukalenterit on suunnilleen ainoot asiat mitkä saa mut tuntemaan et joulu on ehkä tulossa, KIITOS NIISTÄ! :D

Sit vähän kuulumisia ratsastuspuolelta: Viime viikolla mulla oli perjantaina taas ihan normaalisti ratsastustunti ja tällä kertaa ratsastin eri hevosella. Uuden hepan nimi oli Uruguiana ja se oli vähän erilainen kun edellinen. Tää oli sellanen hyvin eteenpäinpyrkivä tapaus ja ihan kiva ratsastaa, tosin kylläkin varmaan kapein hevonen millä oon ikinä ratsastanu ja siis ei mikään lihava... Mut otin muutamat hypyt ja tuntu tosi kivalta. :) Jatkossa varmaan ratsastankin tällä. Ratsastustunnin jälkeen menin yhden heppaihmisen, joka asuu lähellä sitä ratsastuskouluu ja joihin tutustuin viime kisoissa (tän naisen mies on töissä myös siellä ratsastuskoulussa, se valmentaa sellasia oppilaita ketkä kisaa isommissa kisoissa ja ympäri Brasiliaa, esim. nyt se ei ollu kotona, vaan se oli yhen sen oppilaan mukana kisoissa São Paulossa...) ja olin siellä yötä. Tosi mukavia ihmisiä. :) Seuraavana päivänä oli julhat siellä ratsastuskoululla, ihan liikaa hyvää ruokaa ja kivoja ihmisiä! Tutustuin paremmin tosi moneen tyyppiin ja voi että oli kivaa. :) Sieltä mulla ei valitettavasti oo yhtään kuvia kun en omalla kameralla yhtään ottanut ja en tiiä missä ne muitten kameroilla otetut ois.. Jos löydän niitä jostain niin julkasen täälläkin. :) Siellä myös puhuin sen mun ratsastuksen open kanssa, et 13.12. ois seuraavat kisat. Ne olis koko northeastin kisat, eli siis oikeesti isot kisat. Sinne menisin kuulemma tolla uudella hepalla ja metrii hyppäisin. Vähän oon innoissani ja samalla vähän jännittää, kun kisat ois kymmenen päivän päästä ja ei tässä ihan hirveesti oo treenii alla ton uuden hepan kanssa. :D Mut saa nyt nähä meenkö ja mitä meen, kun valmentaja oli ehkä vähän ottanu jotain alkoholillista ennen tätä keskusteluu hahah. :D

Lauantai iltana menin sit vielä mun siskon mukaan auttamaan jollekkin koululle, missä me tarjoiltiin ruokaa köyhille ihmisille. Ne ihmiset oli sen julkisen koulun oppilaita ja niiden perheitä ja niille oli järjestetty siellä vaikka mitä esityksiä ja se koko juttu oli vähäniinkun jouluruokailu näille ihmisille. En oikein osaa selittää mikä se oli, mut me oltiin siellä tarjoilemassa ruokaa niille ihmisille. :D Se lapsien hymy oli kyllä palkitsevaa ja koko homma ois ollu vielä palkitsevampaa jos niiden vanhempien ilmeet ei ois näyttäny siltä et niitä ei vois vähempää kiinnostaa...

Sunnuntaina olin kirkossa mun isoäidin kanssa. Mun hostperhe on oikeestaan aika uskonnollinen, nää käy joka viikko kirkossa ja muutenkin seurailee ihan kirkon oppeja. Mun ei yleensä tarvii mennä niitten mukaan, yhen kerran oon ollu. Mut siis sunnuntaina en ollu näitten kirkossa (siis katolisessa kirkossa) vaan olin mun omassa kirkossa, eli siis ortodoksisessa kirkossa. En ois oikeesti uskonu et täältä sellanenkin löytyy, mut yks näistä suurkaupungin eduista et täältä löytyy melkein mitä vaan.. Mut siis kuitenkin siellä olin isoäidin kanssa ja oikeestaan sitä oli ihan mielenkiintosta seurata portugaliks ja sen jälkeen mulla oli isoäidin kanssa ihan kunnollinen keskustelu näitten kirkkojen eroista. Sunnuntaina illasta mentiin siskon kanssa Recife antigoon. Muutama kuva sieltä:

 Anteeks kun nää kuvat on tälläsiä huonoja kännykkälaatusia, mut mua pelottaa kauheesti kuvailla mun isolla kameralla kun oon pelkästään siskon kanssa liikenteessä.

Ainiin! Mun blogia on katsottu jo yli 20 000 kertaa,  mikä on mun mielestä ihan tosi paljon. Kiitos kaikille lukijoille! Tän kunniaks voisin tehä vaikka jotain erikoispostausta, toivomuksia ja kaikkee muutakin kommenttia voi kirjotella kommenttiboksiin. :) Nyt salmiakit ja greyn anatomia kutsuu, tchauuu!

-Kiira

ps. Jos joku tietää jonkun taitavan ja innokkaan bannerin tekijän, niin vinkatkaa mulle. Mä en vaan ikinä oo tyytyväinen tähän mun blogin ulkoasuun, enkä varsinkaan mun itetekemiin bannereihin...

Ei, en ole onneton nyt kun tiedän mitä onni on

Näin laulaa Leevi&Leevings, mitä kuuntelin tässä yks ilta. Kuuntelin paljon muutakin supervanhaa suomipoppia ja tää on ihan tosi outoo. Sellanen normi jenkkipoppi on aina iskeny enemmän kun tälläset vanhat suomirallatukset, mut yks ilta tässä mun rupes tekeen ihan hirveesti mieli kuunnella suomalaista musiikkia ja nimenomaa jotain ihan supervanhaa. Kello oli varmaan yks yöllä ja meikä täällä laulelee että "minä lähden pohjoiskarjalaaaaaaaaaaan", ihan normaalii ja silleen. :D

Oikeestaan kaikki lähti siitä, että olin tekemässä Suomi-esitelmää ens viikkoa varten kun meen mun hostäidin koululle esittäytymään ja etin youtubesta videoo Suomen luonnosta. Katoin tän alla olevan videon ja rupesin melkein itkemään. Kaikista noista Suomi-maisemista ja ihanasta musiikista tuli yhtäkkii ihan tuhat ihanaa muistoo mieleen. Mutta oikeestaan, vaikka melkein itkin, niin en ollut surullinen. Olin tosi onnellinen ja nauroin samaan aikaan kun melkein itkin. Tää on just yks sellasista fiiliksistä, mitä vaan toinen vaihtari voi ymmärtää. Olla superonnellinen että on täällä ja samaan aikaan ikävöidä asioita kotimaasta.


Jotenkin ton musiikin kuuntelemisen ja videon kattomisen jälkeen on jääny sellanen onnellinen fiilis.Perjantaina mulla oli ratsastustunti ja voi että kun oli ihanaa taas päästä ratsastamaan! Sit kerron vähän siitä tunnista, jos joku heppaihminen sattuu lukemaan:

Eli siis oon nyt menny joka kerta samalla hevosella ja tällä kerralla tuntu et meni jo paljon paremmin kun aikasemmilla, pikkuhiljaa rupeen tuntemaan sitä hevostakin. Tunnilla hyppäsin erilaisia suhteutettuja erilaisilla askelmäärillä, suoraa ja kaarevia ja sit kaikkia peräkkäin ratana. Pari kertaa heppa meni sujuvasti ohi esteestä, johtuen ihan vaan siitä että oikasin kaarteessa ja en saanu suoristanu kunnolla ennen estettä, mut tää oli kyllä ihan mun moka. Ja niinkun opettaja sano että jos teet kaarteet hyvin ja tuut suoralla hevosella esteelle, niin ei oo mitään ongelmaa, mutta jos se hevonen on ihan mutkalla niin se vaan sujuvasti luistaa ohi. No mut siis tän ongelman kun korjasin niin muuten suju hyvin, saatiin aina oikee määrä askeleita ym. :) Tänään esteet ei ollu isoja, ihan ristikoina oli kaikki koko tunnin. Mut kaikenkaikkiaan oon ihan superonnellinen jo sen takia, että ymmärsin ihan kaiken, mitä se opettaja mulle sano!

Viime tunnilla se ope jo mainitsi mulle että mun kannattais mennä kisoihin marraskuun lopussa, mutta silloin se sano et se tulis maksamaan 250realia. Perjantaina se sano uudestaan että "sun on ihan ihan pakko mennä sinne kisoihin, sulla ois hyvät mahollisuudet pärjätä siellä!", mut sit sanoin et haluisin ihan tosi paljon, mut en varmaan pääse kun tuo 250realia (n. 100e) on aika paljon rahaa tälleen vaihtarille... Se oli sit jutellu mun hostäidin kanssa ja oli sanonu et se järjestää silleen et pääsen sinne vaan 100 realilla, niin ei jää rahasta kiinni lähteminen, koska mun ehottomasti pitää osallistuu. Arvatkaa oonko innoissani?! Ja siis sain eilen tietää et ne kisat on kolmipäiväset ja joka päivä hyppäisin 90cm. Hostäiti sano että se opettaja haluu että meen sinne sen takia, koska mulla on kuulemma hyvät mahollisuudet pärjätä, niin se on hyvää mainosta tallille ja ne pääsee puhumaan sit että "meiänpä tallille tuli tällänen ratsastaja Suomesta"... Ei kyllä haittaa mua, oon sen verran innoissani et pääsen kisoihin, mut pikkusen luo paineita tällänen, kun oikeesti pitäis pärjätäkkin ja ei ihan hulluna oo treeniä alla täällä brasseissa. Mitä jos kaikki meneekin ihan päin seiniä? :D

Kaikki muut varusteet on vielä vähän hakusessa (tosi tyylikäs lainakypärä ja farkut..) mut ainakin kengät on kohillaan! Sain siis uudet saappaat, kiitos sponsorille (alias äitille). Saappaat on teetetty mittatilauksena, mikä on täällä ihan naurettavan halpaa. Sillä hinnalla ei sais Suomesta minkäälaisia nahkasaappaita. :D Ja muutenkin, en omistanu Suomessa saappaita, koska mun jalat on kauheen ongelmalliset, kun ne on niin pitkät ja en ikinä löytäny sopivan kokosia. Mut nyt on siis ihan perfectot saappaat, paras joululahja tälleen vähän etukäteen!

Tässä näkyy etummainen kenttä (tallilla on siis kaks kenttää) ja kenttien välissä on tollanen "kahvio" paikka, missä on pöytiä, kahvio ja vessat ym. ja vähänniinku tuomarintorni tuo korkee.

Tässä näkyy toinen tallikäytävä, oikeella puolella on sit vielä yks rivillinen lisää karsinoita. :)

Perjantaina menin illalla vielä isovanhempien mukaan Jaboatãoon, jonkun historiapaikan synttäreille. Siellä oli oikeestaan pelkästään vanhempia ihmisä ja en ees ihan täysin ymmärtäny mikä juttu se oli, mut loppujen lopuks oli kivaa, koska siellä oli hyvää ruokaa ja kävin tosi monta onnistunutta keskusteluu portugaliks. Kaiken lisäks oli ihanaa kuulla, kun monet ihmiset kehu miten hyvin puhun portugalii, siihen nähen et oon ollu täällä vasta kolme kuukautta, lämmitti kovasti mieltä kuulla tällästä palautetta! :)

-Kiira