The world ends with you. If you wanna enjoy life, expand your world. You gotta push your horizons out as far as they'll go. AMAZON

jatkuu...

Perjantaina aamusta suunnattiin biitsille! Sieltä jostain keskeltä amazonii löyty tollanen hiekkaranta, mikä ei kyllä kauheesti vetäny vertoja näille northeastin rannoille, mut hauskaa siellä joka tapauksessa oli. Pelattiin lentistä ja sit saatiin mennä tollasella jutulla veneen perässä. Ja oli siistii. :D

Tälläne meno siellä :D

 

Löydettiin hautausmaa sieltä rannalta... Kuin creepy

Iltapäivällä veneet lähti taas liikkeelle ja oli lounaan vuoro. Tässä välissä pakollinen ruokahehkutus, kun se oli niiiiiiiin hyvää. Oikeesti varmaan lihoin siellä amazonilla kun söin niin paljon. :D Joka päivä niin montaa erilaista hyvää ruokaa. Naaaaammmm.

Iltapäivällä oltiin veneissä, chillailtiin ja sit saatiin tehä ite koruja.

Voi Paula raukka... :D

Sanoin pojille et "smile!" ja tälläsen kuvan sain...

Party boat Anaconda!!

Sen jälkeen oli vuorossa uudestaan trekking, eli lähettiin metsään! Meillä oli sellanen opas joka asuu aikalailla siellä metsässä, tyyppi käveli siellä ilman kenkiä ja sano että sen ei esimerkiks ikinä tarvii käydä apteekissa, kun se löytää kaiken mitä tarvii niin metästä. Sano että pari vuotta sitten leikkas iteltään vahingossa sormen pois, mut eipä tarvinnu mennä lääkäriin ku sai ite hoidettuu. Mitä nyt tollasista pikku haavereista, sormi vaan lähti irti... :D Siellä metsässä mm. maisteltiin jotain lehtiä ja kiipeiltiin puihin.

Laitettiin melkein kaikki kädet tonne muurahaispesään, viisainta ikinä :D

Leikin apinaa ja olin oikeesti tyyliin kolmessa metrissä, mut ei näy kuvasta. :D

Patikoinnin päätteeks meillä oli hippiympyrä ja puhuttiin henkeviä. Tää amazonin reissu avas kyllä oikeesti silmät jollain tavalla... Seuraavaks suunnattiin tän meiän oppaan talolle ja siellä nähtiin taas yks älyttömän nätti auringonlasku.

Sit palailtiin pikkuhiljaa veneille, laitettiin kamat kasaan ja illalla lähettiin takasin sinne metsään. Seuraava yö sitten nukuttiinkin siellä! Matkalla sinne nukkumapaikkaan kävellessä tuli tollanen piikkipuu vastaan, ei ois kiva törmätä tollaseen. :D Se paikka oli siis ihan keskellä metsää, siellä oli sellaset paikat mihin saatiin laitettuu riippumatot ja sellanen pressukatto siltä varalta et jos sataa. Viriteltiin riippumatot sinne ja valvottiin pitkään jutellen. Oli kyllä hieno kokemus! 

Lauantaina aamulla palailtiin veneelle jo ennen aamupalaa ja kahesta vikasta päivästä kerron seuraavassa postauksessa!

-Kiira

Três dias até a viagem para a Amazonia!

Tasan kolme päivää amazonin reissuun ja arvatkaa vaan kuka on kipeenä. Eilinen (ja vähän tääkin päivä) on mennyt kotona kuumeessa lojuen. Eipähän tarvii taas vaihteeks kouluun eksyy, vaikka kyllä sielläkin ois voinu pitkästä aikaa vähän olla... Niinkuin oon varmaan sata kertaa sanonutkin, niin rakastan tätä Recifen lämpöö, mut pakko sen verran valittaa, et on se tälleen kipeenä vähän tukala. Meiän talo on kuin sauna ja kun en ilmastointia ees viiti päälle laittaa kun se vaan pahentaa kurkkukipua. No mut ei oo kun kärvistellä, nyt on jo onneks vähän parempi olo kuin eilen ja parempaan suuntaan on menossa... Joka tapauksessa ja missä kunnossa tahansa, lauantaina lähtee aamu kuudelta Manaukseen lento ja sit 9 päivän sademetsäseikkailu yli 50 vaihtarin kanssa alkaa!! Melkein kaikki meidän piirin vaihtarit, eli monen monta hyvää kaveria, on tulossa tälle samalle reissulle. Tätä reissua on ootettu suurinpiirtein koko vuosi ja vihdoinkin sinne ollaan lähössä!! Vielä kun parantuis ihan kunnolla ennen sitä.... Loppuun vielä kuva viime viikonlopulta, kun mentiin rannalle perheen ja Abbien kanssa. Ja kun ei nyt kauheesti ollu asiaa, eikä kuvia niin linkittelin loppuun vielä tollasen kivan mixin brassi- ja elektronisesta musiikista, mitä oon tän päivän täällä kotona maatessa kuunnellut.

-Kiira

Suomikaverit in my summer paradise

Nyt on unohtunu ihan kokonaan tää bloggaileminen, kun Anniina tuli tänne meille kaks viikkoo sitten tiistaina ja siitä asti ollaan oltu koko ajan menossa. Mun on pakko tiivistää koko kaks viikkoa tähän yhteen postaukseen, kun keskiviikkona lähden Minas Geraisiin ja taaskaan ei oo aikaa postailla. Postauksesta tulee siis pitkä ja jo näin alkuun on pakko todeta, että vaikka kirjoittaisin tänne kuinka pitkän romaanin ja laittaisin kaikki ne 1500 kuvaa, mitä tän kahen viikon aikana oon ottanu, niin en siltikkään sais kuvailtu tätä meininkiä tänne. Fiilis on ihan katossa ja naurettua on tullu niin paljon että vatsalihaksiin sattuu.

Anniina tuli siis kaks viikkoa sitten tiistaina illalla. Seuraavana päivänä me mentiin Anniinan kanssa ostarille ja illalla yhteen rotaritapaamiseen. Sitten alkoi meidän suomiviikonloppu, kun Ilari ja Johan tuli meille ja mentiin koko porukalla viikonlopuks meidän rantatalolle. Ennen sitä mun ihana hostperhe oli järjestäny meille pienen citytourin täällä. Käytiin ajelemassa Recife Antigossa ja Olindassa ja matkalla rannalle pysähdyttiin vielä Porto de Galinhaksellakin. Viikonlopun aikana tehtiin vaikka mitä, käytiin biitsillä, ajelemassa ranta-autolla, juhlittiin, pelattiin korttia ja mikä parasta, puhuttiin paljon suomea, heitettiin huonoa suomiläppää ja naurettiin ihan liian paljon. Viikonloppu oli mahtava, mut kaikki kiva loppuu aikanaan ja pojat lähti maanantaina kotiin.

 

Viime viikon tiistaina käytiin Anniinan kanssa shoppailemassa ja illalla mentiin mun rotaryklubille ja pidettiin kymmenessä minuutissa valmisteltu suomi-esitelmä, joka nyt ei kyllä ihan putkeen menny... :D

Keskiviikkona lähdettiin rotareitten järjestämälle matkalle. Mentiin Recifen ja Caruarun vaihtareiden kanssa Nova Jerusalemiin kattomaan sellasta Paixão de Cristo-esitystä. Mentiin bussilla Nova Jerusalemiin, mikä on muutama tunti Recifestä ja matkalla pysähdyttiin mm. Gravatassa ja Caruarussa. Paixão de Cristo oli siis sellainen näytelmä, upeesti tehty ja sen kyllä huomas siitä ihmismäärästä mitä siellä oli katsojina. Tosin se kesti kolme tuntia ja koko aika piti seistä, joten kaikilla oli kyllä jalat kipeenä sen jälkeen...

Caruarussa

Nova Jerusalemissa

Pääsiäseksi mentiin taas meiän rantatalolle. Se on oikeesti mun paratiisi. Se tuntuu jo ihan mun omalta rannalta, omalta kylältä, minne haluun aina vaan palata uudestaan. Se on pieni paikka, siellä on turvallista ja siellä ei oo tietookaan turisteista. Me käydään aina syömässä rannalla sellaisissa söpöissä pienissä ravintoloissa, ajellaan meiän ranta-autolla ja kuunnellaan forróa. Viime viikonloppuna me myös käytiin veneilemässä luonnon vesi-altailla. Yks ilta mentiin isolla porukalla rannalle, sytytettiin nuotio ja serkku soitti kitaraa tähtitaivaan alla. Anniinan kanssa puhuttiin myös ahkerasti suomea, otettiin aurinkoa ja nukuttiin riippumatoissa. Ei kai tollasesta paikasta vois olla tykkäämättäkään?

Eilen tultiin sitten rannalta kotiin. Tänään käytiin Anniinan kanssa Boa Viagemilla ja kirjoiteltiin to do-listat viimeisille kolmelle kuukaudelle. Enää kolme kuukautta jäljellä. En haluu vielä palata Suomeen. Rakastan Brasiliaa ja rakastan olla vaihtari. Aika lentää kuin siivillä ja huomenna Anniinakin lähtee jo kotiin. Nää kaks viikkoa on ollut ihan huippuja, näistä hetkistä jää niin paljon ihania muistoja. Keskiviikkona lähden hostveljen kanssa Minas Geraisiin, eli pääsen taas reissuun. Rakastan reissaamista, rakastan mun elämää.

-Kiira

ps. Välillä ois kiva saada myös vähän kommenttia, että mitä tykkäätte mun postauksista!