I hear the wind call your name
It calls me back home again
It sparks up the fire - a flame that still burns
Oh it's to you I'll always return
Suomi, kohta nähään.
-Kiira
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Brasilia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Brasilia. Näytä kaikki tekstit
02 heinäkuuta, 2013
18 kesäkuuta, 2013
O BRASIL ACORDOU
Brasilia on herännyt. Vihdoinkin on isojen muutosten aika, aika Brasilian muuttua parempaan. Ihmiset on kaduilla, facebook on täynnä statuksia ja kuvia, tää on se tilaisuus.
Kaikki alkoi siitä, kun hallitus halusi nostaa bussilipun hintaa taas 20 sentillä. Viime viikolla Brasilian suurimmissa kaupungeissa julkinen liike lakkoili, São Paulo, Rio de Janeiro, Recife... Voitte miettii että mitä tapahtuu kun miljoonakaupungin julkinen liikenne rupeaa lakkoon? Tästä bussilipun hinnan korotuksesta koko juttu lähti ja nyt se on kasvanut valtavaksi protestiksi maan korruptiota vastaan. Täällä protestoidaan myös tulevia jalkapallon mm-kisoja vastaan, mitkä järjestetään täällä ensi vuonna. Vuoden 2014 jalkapallon mm-kisoja ja vuoden 2016 olympialaisten avajaisia varten kunnostettiin ja rakennettiin yli kymmenen uutta jalkapallokenttää, mihin käytettiin miljardeja reaaleja. Mutta kansa sanoo, että vaikka kuinka he rakastavatkin jalkapalloa, he eivät tarvitse sitä enempää. Että heillä on jo tarpeeksi jalkapalloa, heillä on rikas kulttuuri, kansa joka osaa pitää hauskaa. Että olisi aika korjata ne asiat mitkä oikeasti ovat pielessä ja kaipaavat korjausta. Koulutus, terveydenhuolto ja turvallisuus. Miksi siis rakennetaan järjettömän kalliit jalkapallostadionit ja yritetään näyttää muulle maailmalle, että Brasilialla menee tosi hyvin ja että asiat olisivat täällä hyvin, kun todellisuudessa niin moni asia tarvitsee korjausta? Kuinka monta koulua olisi voitu kunnostaa tai terveyskeskusta rakentaa niiden stadioneiden hinnalla?
Brasilia on Etelä-Amerikan suurin ja samalla vaurain valtio. Brasilia on myös yksi maailman nopeasti kehittyvistä BRICS (Brazil, Russia, India, China, South-Africa) valtioista. Kaikki edellytykset nopeaan kehitykseen olisi, joten mitä mättää? Jos esimerkiksi Pernambucon osavaltiossa kerättiin viime vuonna yli 30 miljardia reaalia verorahoja, missä se näkyy? Mitä varten ihmiset maksavat veroja, jos he kuitenkin joutuvat maksamaan lapsilleen yksityisen koulun, koska julkinen on liian huono? Jos he kuitenkin joutuvat maksamaan yksityisen sairaalan, kun julkinen ei ole tarpeeksi hyvä? Tai koska kaupunki kärsii järkyttävistä liikenneruuhkista huonokuntoisen tien takia, mitä ei ole korjattu koska hallitus vei rahat? Onko reilua, että poliitikko saa palkkaa 70 000 reaalia ja voi jäädä eläkkeelle 8 vuoden työnteon jälkeen, kun taas perus kassatyöntekijän tai kotiapulaisen aloituspalkka on reilu 600 reaalia (reilu 200 euroa) kuussa? Tätä vastaan ihmiset on noussut protestoimaan täällä. It's not about 20 cents...
Brasilia ansaitsee nopeamman kehityksen. Brasilia ansaitsee paremman koulutusjärjestelmän, paremman terveydenhuoltojärjestelmän, turvallisemmat elinolot kaikille kansalaisille, oli sitten kyseessä rikas tai köyhä. Ihmiset on siis kerääntynyt kaduille protestoimaan paremman Brasilian puolesta. Recifessä protestoidaan torstaina. Pernambucon hallitus ilmoitti jo laskevansa bussilippujen hintaa samaan, mikä se oli ennen edellistä korotusta tammikuussa. Brasiliaiset, nyt on tullut aika muuttaa maa paremmaksi! Älkää luovuttako ennen kuin saatte mitä haluatte. Ja muistakaa protestoida rauhassa.
-Kiira
#oBrasilacordou #changebrazil
Kaikki alkoi siitä, kun hallitus halusi nostaa bussilipun hintaa taas 20 sentillä. Viime viikolla Brasilian suurimmissa kaupungeissa julkinen liike lakkoili, São Paulo, Rio de Janeiro, Recife... Voitte miettii että mitä tapahtuu kun miljoonakaupungin julkinen liikenne rupeaa lakkoon? Tästä bussilipun hinnan korotuksesta koko juttu lähti ja nyt se on kasvanut valtavaksi protestiksi maan korruptiota vastaan. Täällä protestoidaan myös tulevia jalkapallon mm-kisoja vastaan, mitkä järjestetään täällä ensi vuonna. Vuoden 2014 jalkapallon mm-kisoja ja vuoden 2016 olympialaisten avajaisia varten kunnostettiin ja rakennettiin yli kymmenen uutta jalkapallokenttää, mihin käytettiin miljardeja reaaleja. Mutta kansa sanoo, että vaikka kuinka he rakastavatkin jalkapalloa, he eivät tarvitse sitä enempää. Että heillä on jo tarpeeksi jalkapalloa, heillä on rikas kulttuuri, kansa joka osaa pitää hauskaa. Että olisi aika korjata ne asiat mitkä oikeasti ovat pielessä ja kaipaavat korjausta. Koulutus, terveydenhuolto ja turvallisuus. Miksi siis rakennetaan järjettömän kalliit jalkapallostadionit ja yritetään näyttää muulle maailmalle, että Brasilialla menee tosi hyvin ja että asiat olisivat täällä hyvin, kun todellisuudessa niin moni asia tarvitsee korjausta? Kuinka monta koulua olisi voitu kunnostaa tai terveyskeskusta rakentaa niiden stadioneiden hinnalla?
Brasilia on Etelä-Amerikan suurin ja samalla vaurain valtio. Brasilia on myös yksi maailman nopeasti kehittyvistä BRICS (Brazil, Russia, India, China, South-Africa) valtioista. Kaikki edellytykset nopeaan kehitykseen olisi, joten mitä mättää? Jos esimerkiksi Pernambucon osavaltiossa kerättiin viime vuonna yli 30 miljardia reaalia verorahoja, missä se näkyy? Mitä varten ihmiset maksavat veroja, jos he kuitenkin joutuvat maksamaan lapsilleen yksityisen koulun, koska julkinen on liian huono? Jos he kuitenkin joutuvat maksamaan yksityisen sairaalan, kun julkinen ei ole tarpeeksi hyvä? Tai koska kaupunki kärsii järkyttävistä liikenneruuhkista huonokuntoisen tien takia, mitä ei ole korjattu koska hallitus vei rahat? Onko reilua, että poliitikko saa palkkaa 70 000 reaalia ja voi jäädä eläkkeelle 8 vuoden työnteon jälkeen, kun taas perus kassatyöntekijän tai kotiapulaisen aloituspalkka on reilu 600 reaalia (reilu 200 euroa) kuussa? Tätä vastaan ihmiset on noussut protestoimaan täällä. It's not about 20 cents...
Brasilia ansaitsee nopeamman kehityksen. Brasilia ansaitsee paremman koulutusjärjestelmän, paremman terveydenhuoltojärjestelmän, turvallisemmat elinolot kaikille kansalaisille, oli sitten kyseessä rikas tai köyhä. Ihmiset on siis kerääntynyt kaduille protestoimaan paremman Brasilian puolesta. Recifessä protestoidaan torstaina. Pernambucon hallitus ilmoitti jo laskevansa bussilippujen hintaa samaan, mikä se oli ennen edellistä korotusta tammikuussa. Brasiliaiset, nyt on tullut aika muuttaa maa paremmaksi! Älkää luovuttako ennen kuin saatte mitä haluatte. Ja muistakaa protestoida rauhassa.
-Kiira
#oBrasilacordou #changebrazil
29 toukokuuta, 2013
Last district meeting, Gravatá
How lucky I am to have something that makes saying goodbye so hard.
Meiän viimenen piiritapaaminen oli viimeviikonloppuna Gravatássa. Mentiin perjantaina kaikki rotary konferenssiin, jonka jälkeen pitsalle ja siitä hotellille riehumaan. Nukuttua tuli ehkä sellaset 2 tuntia ja lauantaina aamusta herätys ja ruvettiin suunnittelemaan sunnuntain esitystä. Sen jälkeen mentiin yhen rotary typpin loma-asunnolle ja siellä pelattiin jalkapalloa ja oltiin uima-altaassa (ja saunassa!). Illalla käytiin syömässä ja sit riehuttiin taas hotellilla, kirjoteltiin toistemme lippuihin ja kuunneltiin musiikkia, tanssittiin jne. Sunnuntaina mentiin ehkä taas 3 tunnin yöunilla sinne rotaryn konferenssiin ja me vaihtarit esiinnyttiin siellä. Suurin osa tanssi jotain, joko omasta maastaan tai sit jotain mitä on oppinu täällä. Ja taiwanilaiset opetti miten sanotaan I love you kiinaks, aww. Ite tanssin forroo Klausin kanssa. Sen jälkeen oli vuorossa ne hyvästit...
 |
| Iben, mie, Jens-Emil, Sophie, Joel, Ilari, Johan ja Klaus |
 |
| TEAM MULHERES MARAVILHAS! |
 |
| V1D4 L0K4 |
 |
| Suomalaiseeeet. Kyllä mulla on huiput suomikaverit täällä! |
Koko sunnuntain oli ihan kauheen haikee ja jotenkin surullinen olo. Niin tärkeitä ja hyviä kavereita, kenen kanssa on kokenu vaikka mitä ja nyt niille piti sanoo hyvästit? Tuun niin ikävöimään vaihtarikavereita, niitä ihmisiä ketkä on kuin perhettä. Onneks muistot ei ikinä häviä minnekkään ja mä tälläisenä ikuisena optimistina oon ihan varma että me tullaan vielä näkemään!
Goodbyes are not forever,
are not the end,
it simply means
I'll miss you
until we meet again.
-Kiira
District 4500 ♥
24 toukokuuta, 2013
The colours of my dreams are green, blue and yellow
Se tunne kun tää paikka tuntuu jo ihan kodilta... Se tunne kun sulle sanotaan, että puhut jo ihan sujuvasti oman osavaltiosi aksentilla... Se tunne kun ajattelet portugaliks... Se tunne kun oot ihan järjettömän onnellinen... Se tunne kun rakastat Brasiliaa.
En voi olla ajattelematta, että vaikka tällä hetkellä tää paikka tuntuu enemmän kodilta kuin koskaan, niin silti mulla on ikävä kotiin. Samalla tajuan että alle kuuden viikon päästä mun pitää jättää mun parhaat kaverti tänne, palatakseni mun parhaiden kavereiden luo. Tällä hetkellä mun ajatukset käy ihan täysillä portugaliks ja tajuan että alle kuuden viikon päästä palaan Suomeen ja rupeen väkisinkin taas ajattelmaan suomeksi. Alle kuuden viikon päästä mun pitää jättää tää maa, missä oon eläny niin paljon hienoja kokemuksia ja hetkiä, että voin jatkaa eteenpäin mun elämässä kohti uusia seikkailuja. Kymmenen kuukautta brassielämää takana ja alle kuus viikkoa jäljellä. Tää fiilis on niin ristiriitainen... Ei sitä varmaan voi muuten ymmärtää kuin olemalla vaihtari ja kokemalla tän kaiken. Yhen jos toisenkin asian oon tässä vuoden aikana tajunnut ja myös sen, että tässä maailmassa ei oo enää paikkaa missä en tuntis koti-ikävää.
Oon nyt jo aloittanut kunnon loppukirin ja seuraavat kuus viikkoa aion elää ihan täysillä ja nauttia jokaisesta hetkestä. Jokaiselle viikonlopulle on jotain ohjelmaa ja vielä yksi kunnon reissu Salvadoriin tiedossa. Tänne blogiinkin mulle ois tosi paljon kaikkee oikeeta kirjoteltavaa, mut katon nyt että mitä kerkeen kirjottaa ja mitä en, kun yritän olla mahollisimman paljon menossa ja tehä kaikkee muuta kuin olla koneella. Tänä viikonloppuna on iso Rotaryn konferenssi ja meidän piirin viimeinen tapaaminen. En ymmärrä, että sunnuntaina pitää sanoa jo ensimmäiset hyvästit...
-Kiira
ps. Brasil, eu te amo!
pps. Välillä ois ihan kiva saada myös kommenttia, mitä mieltä ootte postauksista ym. :)
En voi olla ajattelematta, että vaikka tällä hetkellä tää paikka tuntuu enemmän kodilta kuin koskaan, niin silti mulla on ikävä kotiin. Samalla tajuan että alle kuuden viikon päästä mun pitää jättää mun parhaat kaverti tänne, palatakseni mun parhaiden kavereiden luo. Tällä hetkellä mun ajatukset käy ihan täysillä portugaliks ja tajuan että alle kuuden viikon päästä palaan Suomeen ja rupeen väkisinkin taas ajattelmaan suomeksi. Alle kuuden viikon päästä mun pitää jättää tää maa, missä oon eläny niin paljon hienoja kokemuksia ja hetkiä, että voin jatkaa eteenpäin mun elämässä kohti uusia seikkailuja. Kymmenen kuukautta brassielämää takana ja alle kuus viikkoa jäljellä. Tää fiilis on niin ristiriitainen... Ei sitä varmaan voi muuten ymmärtää kuin olemalla vaihtari ja kokemalla tän kaiken. Yhen jos toisenkin asian oon tässä vuoden aikana tajunnut ja myös sen, että tässä maailmassa ei oo enää paikkaa missä en tuntis koti-ikävää.
Oon nyt jo aloittanut kunnon loppukirin ja seuraavat kuus viikkoa aion elää ihan täysillä ja nauttia jokaisesta hetkestä. Jokaiselle viikonlopulle on jotain ohjelmaa ja vielä yksi kunnon reissu Salvadoriin tiedossa. Tänne blogiinkin mulle ois tosi paljon kaikkee oikeeta kirjoteltavaa, mut katon nyt että mitä kerkeen kirjottaa ja mitä en, kun yritän olla mahollisimman paljon menossa ja tehä kaikkee muuta kuin olla koneella. Tänä viikonloppuna on iso Rotaryn konferenssi ja meidän piirin viimeinen tapaaminen. En ymmärrä, että sunnuntaina pitää sanoa jo ensimmäiset hyvästit...
-Kiira
ps. Brasil, eu te amo!
pps. Välillä ois ihan kiva saada myös kommenttia, mitä mieltä ootte postauksista ym. :)
07 toukokuuta, 2013
Cause here it comes, it's a light a beautiful light, over the horizon, into our eyes, oh my my how beautiful. AMAZON
jatkuu...
Maantaina iltapäivästä jakauduttiin veneisiin ja sitten se reissun paras osuus pääs alkamaan. Reissussa oli 64 vaihtaria, kolmessa eri veneessä ja lisäks mukana oli yks ravintolavene. Ne veneet oli sellasia kaks kerroksisia, alhaalla oli kaikkien tavarat, suihkut ym ja ylhäällä oli sohvat, patjat ja musiikki! Veneisiin mentäessä meitä käskettiin myös ottaa rannekkellot pois ja sammuttaa kännykät, kukaan ei siis tiennyt aikaa ja reissusta tulikin sit niin rento!
Maanantaina käytiin kattomassa kohtaa missä Rio Negro ja Solimões-joet
kohtaa muttei sekoitu.
Sit käytiin ajelemassa sellasilla pienemmillä veneillä ja saatiin nähä ihan järkyttävän upee auringonlasku. Ihan pinkki taivas!
Illalla mentiin veneellä Manauksen sillan alta. Meiän
veneessä oli ihan huippu porukka!! Heti jo maanantai-iltana viriteltiin
sinne forrót soimaan ja tanssit pystyyn. :D Illalla laiteltiin sit riippumatot veneisiin ja nukkumaan...
Tiistaina lähettiin aamusta inkkarikylään!! Mentiin sinne niillä pienemmillä veneillä ja ihan ekana mentiin niiden "apteekkiin", missä sen kylän päällikkö vähän kerto meille siitä kylästä ja esitteli sitä apteekkia.
Sen jälkeen mentiin katsomaan sitä tilaa, missä niillä on koulua ja ne inkkarilapset laulo ja tanssi meille! Sen jälkeen saatiin vapaasti kierrellä siellä.
Suurinosa niistä inkkareista puhui portugalia, lähinnä vanhemmat ihmiset puhu paremmin ja nuoremmat puhu sit vähän niinku me vaihtaritkin. Juttelin aika monen inkkarin kanssa ja esimerkiks tää alapuolella olevassa kuvassa oleva poika on 16v ja asuu kahestaan mökissä vaimonsa kanssa. Tuolla inkkarikylässä kuulemma on perinne että mennään 14 vuotiaana naimisiin.
Näillä inkkareilla on myös sellanen mieheksi tulemis-rituaali, että pojan pitää laittaa tollaset "hanskat" (alapuolella oleva kuva), jotka on täynnä jotain muurahaisia, käteen ja sit ne muurahaisen pistot kuulemma polttelee käsiä 24 tuntia. Ja tää toistetaan 20 kertaa.
Siis en voi vieläkään uskoa, että kävin ihan oikeessa inkkarikylässä! Niin hienoo. Iltapäivällä käytiin taas pienellä ajelulla niillä pikkuveneillä.
Ihan illasta oli vuorossa alligator spotting, eli lähettiin taas pikkuveneillä matkaan ja sit se pikkuveneen kuljettaja, ihan ihme metsämies pyydysti meille pienen alligaattorin, että päästiin pitämään sitä kädessä ja ottamaan kuvia.
Jatkuu seuraavassa postauksessa!
-Kiira
Maantaina iltapäivästä jakauduttiin veneisiin ja sitten se reissun paras osuus pääs alkamaan. Reissussa oli 64 vaihtaria, kolmessa eri veneessä ja lisäks mukana oli yks ravintolavene. Ne veneet oli sellasia kaks kerroksisia, alhaalla oli kaikkien tavarat, suihkut ym ja ylhäällä oli sohvat, patjat ja musiikki! Veneisiin mentäessä meitä käskettiin myös ottaa rannekkellot pois ja sammuttaa kännykät, kukaan ei siis tiennyt aikaa ja reissusta tulikin sit niin rento!
Maanantaina käytiin kattomassa kohtaa missä Rio Negro ja Solimões-joet
kohtaa muttei sekoitu. 
Sit käytiin ajelemassa sellasilla pienemmillä veneillä ja saatiin nähä ihan järkyttävän upee auringonlasku. Ihan pinkki taivas!
 |
| Joku oli vähän innoissaan? hahahah |
 |
| Seraina ja Malene :) Photobomb part 1 |
Tiistaina lähettiin aamusta inkkarikylään!! Mentiin sinne niillä pienemmillä veneillä ja ihan ekana mentiin niiden "apteekkiin", missä sen kylän päällikkö vähän kerto meille siitä kylästä ja esitteli sitä apteekkia.
Sen jälkeen mentiin katsomaan sitä tilaa, missä niillä on koulua ja ne inkkarilapset laulo ja tanssi meille! Sen jälkeen saatiin vapaasti kierrellä siellä.
 |
| Suomalaiset ja inkkari! |
Näillä inkkareilla on myös sellanen mieheksi tulemis-rituaali, että pojan pitää laittaa tollaset "hanskat" (alapuolella oleva kuva), jotka on täynnä jotain muurahaisia, käteen ja sit ne muurahaisen pistot kuulemma polttelee käsiä 24 tuntia. Ja tää toistetaan 20 kertaa.
 |
| Photobomb part 2 |
Siis en voi vieläkään uskoa, että kävin ihan oikeessa inkkarikylässä! Niin hienoo. Iltapäivällä käytiin taas pienellä ajelulla niillä pikkuveneillä.
Ihan illasta oli vuorossa alligator spotting, eli lähettiin taas pikkuveneillä matkaan ja sit se pikkuveneen kuljettaja, ihan ihme metsämies pyydysti meille pienen alligaattorin, että päästiin pitämään sitä kädessä ja ottamaan kuvia.
Jatkuu seuraavassa postauksessa!
-Kiira
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)