Must on tullu urheiluhullu - jalkapalloo, jääkiekkoo ja estekisoja

Ihmiset ampuu ilotulituksia ja juoksee kaduilla heiluttaen Santaa Cruz-lippuja ja televisiossa näkyy kun isot miehet itkee. Santa cruz voitti Pernambucon jalkapallofinaalin!! Täällä Pernambucossa on 3 tosi isoa jalkapallojoukkuetta, Santa Cruz, Sport ja Nautico ja suurinosa ihmisistä kannattaa jotain noista kolmesta. Täällä jalkapallo on joillekkin kuin elämä ja siitä keskustellaan ihan samalla tavalla kuin esimerkiks politiikasta. Kaikilla on se oma joukkue, mikä on tietenkin paras ja sitä kannatetaan ihan henkeen ja vereen. Paitoja, pyyhkeitä, lippuja, oon nähny jopa joukkueiden logoilla varustettuja hauta-arkkuja...

Toissapäivänä tällä Recifessä pelattiin osavaltion jalkapallofinaalin viimeinen osa, mikä tarkoittaa siis sitä että koko Recife pysähtyi kattomaan peliä. Ja itsehän olen siis Santa Cruz (ei pahemmin ollut valinnan varaa, kun tähän perheeseen muutin niin heti oli paita ja pyyhe ostettu :D) ja eilinen oli yhtä juhlaa koska joukkue voitti Sportin 2-0 ja on jo kolmatta vuotta peräkkäin Pernambucon voittaja!! WUHUUUUUUUUU TRI CAMPEÃOOOOOOO!!!

 Penkkiurheilusta puheenollen, oon myös kannustanut Leijonia täällä hyvin ahkerasti. Joka ikisen pelin oon kattonu ja riehunu täällä suomenlipun kanssa. Erityisesti Suomi-Venäjä peli oli ihan kauheen jännä ja kun Suomi sai maalin niin rupesin täällä hyppimään niin innoissaan, että hajotin yhen lasin ja niin edespäin...  Jääkiekko oli näille brasseille aika uus sana, nyt ne on jo vähän perillä mitä siinä tapahtuu ja että miten hyvä Suomi on hahah. :D Yleensä katon pelit youtubesta puol tuntii jälessä ja yks päivä "menin kaverille kattoo pelii" skypen välityksellä. :D
























 























Toissa viikonloppuna mulla oli myös kisat! Pahemmin en oo kerenny treenailemaan viime aikoina, kun on ollu vaikka mitä reissuu, mut eihän se haitannut. Sama paikka, sama heppa ja sama luokka, eli Lordilla menin ysikymppii. Lauantaina verkka meni ok, ei super hyvin ja radalla sössin ite ykkös esteen. Tuntu että se ei oikein liikkunu vielä ite ja sit lähin ihan hulluna tuuppaamaan sille ekalle esteelle ja sit se tippu. Loppurata meni kuitenkin oikein kivasti ja vaikka ekan esteen tiputus ärsyttää aina, niin olin tyytyväinen loppurataan!

 

 






















Sunnuntaina heppa oli tosi hyvä verkassa ja radallakin tuntu et se ois ollu hyvin pohkeen eessä. Kielto tuli kuitenkin ykköselle, en oikeestaan ees tiiä miks. Opettaja huus vielä ennen estettä, et anna pohetta ja niinhän mä tein mut ei. Ihan tosi ärsyttävä kielto, varsinkin kun loppurataan oon niin tyytyväinen. Opettajalta tuli kuitenkin tosi piristävää palautetta radan jälkeen, sanoi mm. että oon hyvä ratsastaja ja jos mulla ois käytössä parempi hevonen niin menestyisin ja esittäisin itteeni paljon paremmin. Eihän tällänen palaute voi kun hymyilyttää? Joka tapauksessa tosi hyvillä fiiliksin lähdin kisoista, en ees jaksanut enää välittää niin paljoo siitä kiellosta ja mietin vaan sitä loppuradan fiilistä.

-Kiira

ps. Loppukevennyskuva. Mulla oli taas lainassa joku ratsastuskoulun yberhieno kypärä, mikä sit jotenki ihmeellisesti valahti niskaan kesken radan. :D Menin kolme vikaa estettä silleen, et se kypärä roikku siellä takana ja kuristi mua hahaha. En tiiä mitä tässä kuvassa oikein tapahtuu, mut heppa on tosi söpö vaikka ratsastaja on ihan hukassa. Ilmeellä mennään ja en todellakaan tiiä mikä tää "esteistunta" tässä kuvassa on. :D

Love the life you live, live the life you love

Viime viikonloppu meni taas hyvässä seurassa rannasta nauttien. Perjantaina haettiin Maaike kyytiin ja lähettiin perheellä rannalle ja lauantaina sinne tuli sit enemmän serkkuja. Uitiin paljon uima-altaassa ja lauantaina pistettiin pienet juhlat pystyyn. Sunnuntaina ajeltiin ranta-autolla pitkin rantoja ja peltoja, sade vaan piiskas naamaa ja tunsin et oon elossa. Ihan parasta.

Sit vielä pari kuvaa viime viikon treeneistä ja vihdoinkin ne videot kisoista... Tossa tokassa videossa on ensin varmaan minuutti kävelyä, että kannattaa ihan suosiolla kelata. Ja kuvaaja ei muistanu käyttää zoomia niin vähän huonosti näkyy, mut onpahan nyt video kuitenkin.

Alle viikko Foz do Iguacun reissuun, en malttais oottaa! Oon tässä myös miettiny et voisin tehä postausta esimerkiks brasilialaisesta musiikista tai ruuasta, kun tajusin että en oo pitkään aikaan mitään kulttuurijuttuu kirjotellu. Kirjotelkaa kommenttiboksiin millasta postausta haluisitte! :)

-Kiira

Kisat 23.-24.2 Caxangá

Kisapostaus!

Lauantaina menin kisapaikalle puolenpäivän maissa, kun mun luokka oli vasta viimeisenä (täällä menee välillä nää luokkajärjestykset ihan oudosti). Tuloksena puhdas rata! Mutta ainahan korjattavaa löytyy, esim radalla heppa meinas kieltää kasi-esteelle (seiska-kasi väli oli hieman kaareva suhteutettu, jonka tulin liian suoraan), mut kuitenkin tällä kertaa osasin reagoida tarpeeks ajoissa ja yli mentiin ja sain pidettyy sen mun viime postaukseen kirjottaman lupauksen, että mitään turhia kieltoja ei tehty! Mutta siis joka tapauksessa, puhdas rata, viides sija ja mun eka sijoitus täällä Brasseissa!! Arvatkaa olinko hymy korvissa loppupäivän?

Sunnuntaina sit verkka suju huonosti, joka esteelle tultiin ihan juureen ja hypyt ei ollu sit mitään maailman parhaita. Radalle lähtiessä ei siis ollu mikään super fiilis epäonnistuneen verkan takia ja muutenkin rata vaikutti paljon vaikeemmalta kuin lauantaina. Ekalle esteelle tuli kielto, tunsin jo hyvissä ajoin et heppa rupee hidastamaan, käytin raippaa ja kannusta mut ei auttanu. Siinä vaiheessa ajattelin et "nyt tää kieltää tähän uudelleenki ja kielletään pihalle ekalla esteellä, tosi hienoo" ja heti perään mietin että mitä ihmettä mä mietin, tottakai se kieltää jos mä jo valmiiks niin aattelen. :D Sit tuli sellanen et mehän mennään tää rata loppuun ja rupesin ihan oikeesti ratsastamaan. Tokan esteen jälkeen laukka rupes rullaamaan tosi hyvin ja heppa tuntu selkään ihan älyttömän hyvältä, kaikki hypyt tuntu paljon ponnekkaimilta ja se vaan tuntu niin paljon paremmalta! Ärsyttää kun saan tän fiiliksen aina aikaan vasta kiellon jälkeen... No mut joka tapauksessa, loppurata meni sit hyvin, seiskaeste kolahti, en ite nähny tippuko se, videolta ei näy kun se on muitten esteiden takana ja ihmisiltä kun kysyn et oliko mun tulos neljä vai kaheksan virhepistettä niin joka toinen vastaa eri tavalla... Eli siis sunnuntain tuloksena 4 tai 8 virhepistettä. :D

Oon niin superonnellinen et oon päässy ratsastamaan täällä, puhumattakaan kisaamisesta! Huomenna varmaan postailen jo sit ihan muita kuulumisia, siihen asti tchau!

-Kiira

ps. Mulla on molempien päivien radoista videot ja latasin ne jo youtubeen, mutta koska bloggeri on ihan vammanen niin se ei anna jostain syystä mun lisätä niitä tähän postaukseen nyt. Teen tässä lähiaikoina postauksen mihin laitan ne videot ja sit ehkä jotain videoo karnevaaleistakin. :)

Always being known as the horse-crazy girl

 Mukana menossa maailman tyylikkäin kypärä.

Vihdoinkin on sen ratsastuspostauksen vuoro! Viime aikoina on ollu niin paljon kaikkee muuta kirjoteltavaa, et nää ratsastusjutut on jääny tosi vähälle (varoituksena niille ei heppa-ihmisille, että tästä tulee pitkä postaus ja paljon analysointia treenistä, onnistumisista ja ongelmista). Kuitenkin oon vähintään kerran viikossa sinne tallille eksyny, vaikka en oo siitä kirjotellutkaan. Nyt oon treenannu pääosin Uruguianalla ja Lordilla ja oon menny aika monta kertaa ihan vaan sileellä, mikä on mun mielestä tosi hyvä. Sillon alussa hyppäsin aina vaan ja vaikka kuinka paljon tykkäänkin hyppäämisestä niin silti mun mielestä on tosi tärkeetä ratsastaa sileelläkin usein. Treeni on tuottanu tulosta ja nyt mun mielestä sujuu molempien heppojen kanssa jo paremmin!

Uruguiana on hevosena kiltti, reipas ja hypätessä mun mielestä aika rehti, mutta se helposti menee vaan sellasta tosi tikittävää ravia ja laukkaa ja juoksee alta pois, vähän silleen pääpystyssä että sulla ei oo siellä ohjalla minkäänlaista tuntumaa. Nyt kun oon enemmän treenannu Uruguianan kanssa, niin oon saanu ratsastettuu askellajit laadukkaammiks, niin että hevonen ottaa pidempää askelta ja polkee paremmin ja oon myös saanu ratsastettuu sitä hyvin ohjalle, että mulla on oikeesti kunnon tuntuma sinne suuhun. Muutama kerta ollaan myös hypätty rataa, yhellä kerralla meni ihan super hyvin, radassa oli paljon kiemuroita ja kaarteita. Keskityin ite paljon ja siihen kun yhdistettiin hevosen oma into hypätä niin hyvinhän se sujui. Heppa tuntui hyvältä, rytmi oli hyvä, paikat osu kohilleen ja koutsilta saatiin kehuja. Toisella kerralla kun hypättiin rataa, sain hevosen ratsastettuu hyvin verkassa, mutta kun ruvettiin hyppäämään niin koko paketti hajos ja tuntu et mikään ei onnistunu. :D Rytmi ja se hyvä laukka katos ihan kokonaan, joka esteellä tultiin ihan juureen tai sit tosi kauas ja rupesin ite hyppäämään ennen hevosta ja mitähän kaikkee säätöö... Että siis Uruguianan kanssa on ollu onnistumisia ja epäonnistumisia, mut onneks enemmän niitä onnistumisia. Sileellä ratsastan yleensä enemmänkin itsenäisesti, yleensä teen paljon kiemuroita, ympyröitä, siirtymisiä, avoja, väistöjä jnejne.

Lordilla oon kanssa ratsastellu sileellä noita samoja juttuja ja sen lisäks ollaan hypätty muutama kerta. Lord on hevosena taas sellanen (opettaja on antanu sille lempinimen joka suomennettuna tarkottaa jotain kulkukoiran tapaista :D) että jos siltä ei vaadi niin ei se viitsi tehdä, siitä huomaa että se on tuntihevonen. Sileellä ratsastaessa se on aluks vähän junttura ja ei taipuis minnekkään ja kyselee että onko pakko liikkua ja niin edelleen, mutta hetken ratsastuksen jälkeen sekin rupee toimimaan oikein mukavasti. Hypätessä laukka täytyy saada hyväksi ja hevonen oikeesti pohkeen eteen, koska jos laukka on huono, se hyytyy ennen estettä ja joko tiputtaa tai menee ohi. Mutta sit kuitenkin, vaikka pitää ratsastaa eteen ja pohkeella sitä laukkaa hyväks, niin mun pitää aina muistaa pitää ohjilla hyvä tuntuma, koska jos se hevonen ei oo siinä ohjan ja pohkeen välissä niin sillä on taipumusta mennä ohi tai sit se tulee tosi helposti taas juureen tai hyppää kaukaa tai tiputtaa. Tän kultaisen keskitien löytämisessä on ollu mulla pientä onglemaa, välillä jään liikaa himmailemaan ja sit se laukka häviää jonnekkin ja välillä lähen tyrkkäämään ihan liikaa ja samalla unohdan sen ohjastuntuman. Mutta mun mielestä Lordinkin kanssa on ollut onneks enemmän niitä onnistumisia ja tosi usein saadaan virheet korjattua, jos alussa sujuu huonosti. Ja tosiaan se sileellä ratsastaminen on auttanut paljon, nyt tunnen jo hevosen paljon paremmin ja koko ajan asiat tulee sen kanssa helpommiks ja helpommiks. :)

Yhen kerran ratsastin myös valkoisella Faisão-nimisellä hepalla. Faisãosta ei tullu mun suosikkia, mutta jollain tavalla sillä oli hauskaa ratsastaa. :D Ratsastusrintamalla menee siis hyvin, jos ei lasketa sitä että vähän on ikävä tallitöiden tekemistä ja hevosten hoitamista. En nyt tiiä onks tää ihan normaalia, mut mulla on erityisesti ikävä aamutallin tekemistä ja sitä et sai aina ite hoitaa hevosen kun meni ratsastamaan. Kai tää heppailu oli Suomessa niin iso osa mun elämää ja talli oli kuin toinen koti, et tää on vähän hankalaa sopeutua tähän brasilialaiseen kulttuuriin, et mitään ei tehdä ite. Täällä on siis hevosenhoitajat, jotka laittaa sulle hevosen valmiiks ja purkaa sen pois tunnin jälkeen. Tää on taas ihan tätä tyypillistä brassi kulttuurii, et kaikessa ollaan laiskoja ja annetaan mielummin toisten ihmisten tehä asiat. :D No mut joka tapauksessa, aina autan sen verran hepan varustamisessa kun pystyn ja nyt ne hevosenhoitajat jo tietääkin, että tykkään auttaa ja saan aina esimerkiks pestä hevosen ite tunnin jälkeen, ellei se jatka toiselle tunnille.

Kirjotinpas nyt kauheen romaanin, mutta tiiän että aika moni heppaihminen lukee mun blogia ja muutenkin tää selkeyttää hirveesti omia ajatuksia ongelmista, tavoitteista ja sen sellasista kun kirjoittaa kaiken ylös. Sitten vielä pitä sanoo, että niinkuin aikaisemmin mainitsin niin mulla on huomenna ja sunnuntaina kisat! Sillä samalla Lordilla meen taas ysikymppii ja nää kisat on taas vaan osavaltion kesken, eli pelkästään Pernambucolaisille, kuten ne ekat kisat mihin osallistuin oli. Jospa tällä kertaa ne puomit pysyis tolpillaan ja mitään turhia kieltojahan ei tehdä, sen oon jo omassa mielessäni päättäny. :D Kisojen jälkeen kirjottelen tänne sit miten meni ja lisäilen paljon kuvia ja toivottavasti videookin!

-Kiira

Holidai

Elossa ollaan vieläkin vaikka täällä blogissa on ollut hiljaista. Pahoittelut postailemattomuudesta, mutta se johtuu ihan vaan siitä, että muutin mun tokaan hostperheeseen ja vasta tänään joku tyyppi tuli tekemään mun koneelle jotain että pystyn käyttämään tän kodin nettiä mun omassa koneessa. En oo jaksanu päivitellä aikasemmin muilla koneilla, kun suomee on niin kamalan rasittavaa kirjottaa ilman ä ja ö... Tän parin viikon aikana on tapahtunu ihan kamalasti kaikkee ja mun suomenkieli takkuilee ihan todella pahasti, joten kirjottelen nyt vaanihan tosi pääpiirteittään tapahtumista. :)

Ihan ensinnäkin, vaihdoin perhettä! Kaks viikkoa sitten pakkasin omaisuuteni (joka on kasvanut vähintään puolella) ja sanoin heipat ekalle perheelle. Uuteen perheeseen sopeutuminen on ollut yllättävän helppoa, kun tunnen perheen jo ennestään ja nää on kaikki ihan tosi kivoja. Uudessa perheessä on siis 18vee ex-vaihtari veli Arthur ja hostvanhemmat.

Uuden hostperheen kanssa ollaan oltu nyt kahtena viikonloppuna niitten ranta-asunnolla. Näitten rantatalo on reilu tunnin ajomatkan päässä Aver-O-Mar nimisellä rannalla. Ekana viikonloppuna pääsin ratsastamaan ja laukkailemaan meren rannalla, se oli kyllä ihan unelmien täyttymys!

Viime viikonloppuna oltiin taas biitsillä ja oli ihan hurjan hauskaa. Näitten suku on ihan järettömän hauska ja kaikki on mulle tosi mukavia ja vitsailee koko ajan. :D Viime viikonloppuna tehtiin vaikka mitä, uitiin meressä, otettiin kuvia, nää on opettanu mua tanssimaan kaikkia erilaisia tansseja funkista sambaan, oon syöny ihan liikaa, käyny lenkillä merenrannalla, kuvaillu paljon ja niin edelleen....

Viikolla oon nähny kavereita,  käyny yhen meiän luokkalaisen bileissä näkemässä pitkästä aikaa kaikkia koulukavereita, vieraillu ekan hostperheen luona, käyny leffassa ja ratsastustunneilla ja kaikkee sen sellasta. 

Tänään olin hostäidin  ja iskän mukana Porto de Galinhaksella, kun hostäiti työskenteli siellä tänään. Porto de Galinhas on Pernambucon turistikohde ja ihan upee ranta! Mennään sinne kuulemma joku päivä paremmalla ajalla koko päiväks et pääsen näkemään enemmän. :)  

Ens viikon tiistaina on lähtö Rio de Janeiroon !! Enää muutama päivä, en millään malttais oottaa. Kyseessä on siis vaihtareille järjestettävä 5 päivän matka ja ohjelmassa kaikkee ihan huippuu, josta kerron myöhemmin.

Ei voi muuta sanoo kuin että I love my life.

-Kiira

ps. Arvatkaa kenellä on lippu dj Tiëston konsertiin?!