Must on tullu urheiluhullu - jalkapalloo, jääkiekkoo ja estekisoja

Ihmiset ampuu ilotulituksia ja juoksee kaduilla heiluttaen Santaa Cruz-lippuja ja televisiossa näkyy kun isot miehet itkee. Santa cruz voitti Pernambucon jalkapallofinaalin!! Täällä Pernambucossa on 3 tosi isoa jalkapallojoukkuetta, Santa Cruz, Sport ja Nautico ja suurinosa ihmisistä kannattaa jotain noista kolmesta. Täällä jalkapallo on joillekkin kuin elämä ja siitä keskustellaan ihan samalla tavalla kuin esimerkiks politiikasta. Kaikilla on se oma joukkue, mikä on tietenkin paras ja sitä kannatetaan ihan henkeen ja vereen. Paitoja, pyyhkeitä, lippuja, oon nähny jopa joukkueiden logoilla varustettuja hauta-arkkuja...

Toissapäivänä tällä Recifessä pelattiin osavaltion jalkapallofinaalin viimeinen osa, mikä tarkoittaa siis sitä että koko Recife pysähtyi kattomaan peliä. Ja itsehän olen siis Santa Cruz (ei pahemmin ollut valinnan varaa, kun tähän perheeseen muutin niin heti oli paita ja pyyhe ostettu :D) ja eilinen oli yhtä juhlaa koska joukkue voitti Sportin 2-0 ja on jo kolmatta vuotta peräkkäin Pernambucon voittaja!! WUHUUUUUUUUU TRI CAMPEÃOOOOOOO!!!

 Penkkiurheilusta puheenollen, oon myös kannustanut Leijonia täällä hyvin ahkerasti. Joka ikisen pelin oon kattonu ja riehunu täällä suomenlipun kanssa. Erityisesti Suomi-Venäjä peli oli ihan kauheen jännä ja kun Suomi sai maalin niin rupesin täällä hyppimään niin innoissaan, että hajotin yhen lasin ja niin edespäin...  Jääkiekko oli näille brasseille aika uus sana, nyt ne on jo vähän perillä mitä siinä tapahtuu ja että miten hyvä Suomi on hahah. :D Yleensä katon pelit youtubesta puol tuntii jälessä ja yks päivä "menin kaverille kattoo pelii" skypen välityksellä. :D
























 























Toissa viikonloppuna mulla oli myös kisat! Pahemmin en oo kerenny treenailemaan viime aikoina, kun on ollu vaikka mitä reissuu, mut eihän se haitannut. Sama paikka, sama heppa ja sama luokka, eli Lordilla menin ysikymppii. Lauantaina verkka meni ok, ei super hyvin ja radalla sössin ite ykkös esteen. Tuntu että se ei oikein liikkunu vielä ite ja sit lähin ihan hulluna tuuppaamaan sille ekalle esteelle ja sit se tippu. Loppurata meni kuitenkin oikein kivasti ja vaikka ekan esteen tiputus ärsyttää aina, niin olin tyytyväinen loppurataan!

 

 






















Sunnuntaina heppa oli tosi hyvä verkassa ja radallakin tuntu et se ois ollu hyvin pohkeen eessä. Kielto tuli kuitenkin ykköselle, en oikeestaan ees tiiä miks. Opettaja huus vielä ennen estettä, et anna pohetta ja niinhän mä tein mut ei. Ihan tosi ärsyttävä kielto, varsinkin kun loppurataan oon niin tyytyväinen. Opettajalta tuli kuitenkin tosi piristävää palautetta radan jälkeen, sanoi mm. että oon hyvä ratsastaja ja jos mulla ois käytössä parempi hevonen niin menestyisin ja esittäisin itteeni paljon paremmin. Eihän tällänen palaute voi kun hymyilyttää? Joka tapauksessa tosi hyvillä fiiliksin lähdin kisoista, en ees jaksanut enää välittää niin paljoo siitä kiellosta ja mietin vaan sitä loppuradan fiilistä.

-Kiira

ps. Loppukevennyskuva. Mulla oli taas lainassa joku ratsastuskoulun yberhieno kypärä, mikä sit jotenki ihmeellisesti valahti niskaan kesken radan. :D Menin kolme vikaa estettä silleen, et se kypärä roikku siellä takana ja kuristi mua hahaha. En tiiä mitä tässä kuvassa oikein tapahtuu, mut heppa on tosi söpö vaikka ratsastaja on ihan hukassa. Ilmeellä mennään ja en todellakaan tiiä mikä tää "esteistunta" tässä kuvassa on. :D

Always being known as the horse-crazy girl

 Mukana menossa maailman tyylikkäin kypärä.

Vihdoinkin on sen ratsastuspostauksen vuoro! Viime aikoina on ollu niin paljon kaikkee muuta kirjoteltavaa, et nää ratsastusjutut on jääny tosi vähälle (varoituksena niille ei heppa-ihmisille, että tästä tulee pitkä postaus ja paljon analysointia treenistä, onnistumisista ja ongelmista). Kuitenkin oon vähintään kerran viikossa sinne tallille eksyny, vaikka en oo siitä kirjotellutkaan. Nyt oon treenannu pääosin Uruguianalla ja Lordilla ja oon menny aika monta kertaa ihan vaan sileellä, mikä on mun mielestä tosi hyvä. Sillon alussa hyppäsin aina vaan ja vaikka kuinka paljon tykkäänkin hyppäämisestä niin silti mun mielestä on tosi tärkeetä ratsastaa sileelläkin usein. Treeni on tuottanu tulosta ja nyt mun mielestä sujuu molempien heppojen kanssa jo paremmin!

Uruguiana on hevosena kiltti, reipas ja hypätessä mun mielestä aika rehti, mutta se helposti menee vaan sellasta tosi tikittävää ravia ja laukkaa ja juoksee alta pois, vähän silleen pääpystyssä että sulla ei oo siellä ohjalla minkäänlaista tuntumaa. Nyt kun oon enemmän treenannu Uruguianan kanssa, niin oon saanu ratsastettuu askellajit laadukkaammiks, niin että hevonen ottaa pidempää askelta ja polkee paremmin ja oon myös saanu ratsastettuu sitä hyvin ohjalle, että mulla on oikeesti kunnon tuntuma sinne suuhun. Muutama kerta ollaan myös hypätty rataa, yhellä kerralla meni ihan super hyvin, radassa oli paljon kiemuroita ja kaarteita. Keskityin ite paljon ja siihen kun yhdistettiin hevosen oma into hypätä niin hyvinhän se sujui. Heppa tuntui hyvältä, rytmi oli hyvä, paikat osu kohilleen ja koutsilta saatiin kehuja. Toisella kerralla kun hypättiin rataa, sain hevosen ratsastettuu hyvin verkassa, mutta kun ruvettiin hyppäämään niin koko paketti hajos ja tuntu et mikään ei onnistunu. :D Rytmi ja se hyvä laukka katos ihan kokonaan, joka esteellä tultiin ihan juureen tai sit tosi kauas ja rupesin ite hyppäämään ennen hevosta ja mitähän kaikkee säätöö... Että siis Uruguianan kanssa on ollu onnistumisia ja epäonnistumisia, mut onneks enemmän niitä onnistumisia. Sileellä ratsastan yleensä enemmänkin itsenäisesti, yleensä teen paljon kiemuroita, ympyröitä, siirtymisiä, avoja, väistöjä jnejne.

Lordilla oon kanssa ratsastellu sileellä noita samoja juttuja ja sen lisäks ollaan hypätty muutama kerta. Lord on hevosena taas sellanen (opettaja on antanu sille lempinimen joka suomennettuna tarkottaa jotain kulkukoiran tapaista :D) että jos siltä ei vaadi niin ei se viitsi tehdä, siitä huomaa että se on tuntihevonen. Sileellä ratsastaessa se on aluks vähän junttura ja ei taipuis minnekkään ja kyselee että onko pakko liikkua ja niin edelleen, mutta hetken ratsastuksen jälkeen sekin rupee toimimaan oikein mukavasti. Hypätessä laukka täytyy saada hyväksi ja hevonen oikeesti pohkeen eteen, koska jos laukka on huono, se hyytyy ennen estettä ja joko tiputtaa tai menee ohi. Mutta sit kuitenkin, vaikka pitää ratsastaa eteen ja pohkeella sitä laukkaa hyväks, niin mun pitää aina muistaa pitää ohjilla hyvä tuntuma, koska jos se hevonen ei oo siinä ohjan ja pohkeen välissä niin sillä on taipumusta mennä ohi tai sit se tulee tosi helposti taas juureen tai hyppää kaukaa tai tiputtaa. Tän kultaisen keskitien löytämisessä on ollu mulla pientä onglemaa, välillä jään liikaa himmailemaan ja sit se laukka häviää jonnekkin ja välillä lähen tyrkkäämään ihan liikaa ja samalla unohdan sen ohjastuntuman. Mutta mun mielestä Lordinkin kanssa on ollut onneks enemmän niitä onnistumisia ja tosi usein saadaan virheet korjattua, jos alussa sujuu huonosti. Ja tosiaan se sileellä ratsastaminen on auttanut paljon, nyt tunnen jo hevosen paljon paremmin ja koko ajan asiat tulee sen kanssa helpommiks ja helpommiks. :)

Yhen kerran ratsastin myös valkoisella Faisão-nimisellä hepalla. Faisãosta ei tullu mun suosikkia, mutta jollain tavalla sillä oli hauskaa ratsastaa. :D Ratsastusrintamalla menee siis hyvin, jos ei lasketa sitä että vähän on ikävä tallitöiden tekemistä ja hevosten hoitamista. En nyt tiiä onks tää ihan normaalia, mut mulla on erityisesti ikävä aamutallin tekemistä ja sitä et sai aina ite hoitaa hevosen kun meni ratsastamaan. Kai tää heppailu oli Suomessa niin iso osa mun elämää ja talli oli kuin toinen koti, et tää on vähän hankalaa sopeutua tähän brasilialaiseen kulttuuriin, et mitään ei tehdä ite. Täällä on siis hevosenhoitajat, jotka laittaa sulle hevosen valmiiks ja purkaa sen pois tunnin jälkeen. Tää on taas ihan tätä tyypillistä brassi kulttuurii, et kaikessa ollaan laiskoja ja annetaan mielummin toisten ihmisten tehä asiat. :D No mut joka tapauksessa, aina autan sen verran hepan varustamisessa kun pystyn ja nyt ne hevosenhoitajat jo tietääkin, että tykkään auttaa ja saan aina esimerkiks pestä hevosen ite tunnin jälkeen, ellei se jatka toiselle tunnille.

Kirjotinpas nyt kauheen romaanin, mutta tiiän että aika moni heppaihminen lukee mun blogia ja muutenkin tää selkeyttää hirveesti omia ajatuksia ongelmista, tavoitteista ja sen sellasista kun kirjoittaa kaiken ylös. Sitten vielä pitä sanoo, että niinkuin aikaisemmin mainitsin niin mulla on huomenna ja sunnuntaina kisat! Sillä samalla Lordilla meen taas ysikymppii ja nää kisat on taas vaan osavaltion kesken, eli pelkästään Pernambucolaisille, kuten ne ekat kisat mihin osallistuin oli. Jospa tällä kertaa ne puomit pysyis tolpillaan ja mitään turhia kieltojahan ei tehdä, sen oon jo omassa mielessäni päättäny. :D Kisojen jälkeen kirjottelen tänne sit miten meni ja lisäilen paljon kuvia ja toivottavasti videookin!

-Kiira

Ei, en ole onneton nyt kun tiedän mitä onni on

Näin laulaa Leevi&Leevings, mitä kuuntelin tässä yks ilta. Kuuntelin paljon muutakin supervanhaa suomipoppia ja tää on ihan tosi outoo. Sellanen normi jenkkipoppi on aina iskeny enemmän kun tälläset vanhat suomirallatukset, mut yks ilta tässä mun rupes tekeen ihan hirveesti mieli kuunnella suomalaista musiikkia ja nimenomaa jotain ihan supervanhaa. Kello oli varmaan yks yöllä ja meikä täällä laulelee että "minä lähden pohjoiskarjalaaaaaaaaaaan", ihan normaalii ja silleen. :D

Oikeestaan kaikki lähti siitä, että olin tekemässä Suomi-esitelmää ens viikkoa varten kun meen mun hostäidin koululle esittäytymään ja etin youtubesta videoo Suomen luonnosta. Katoin tän alla olevan videon ja rupesin melkein itkemään. Kaikista noista Suomi-maisemista ja ihanasta musiikista tuli yhtäkkii ihan tuhat ihanaa muistoo mieleen. Mutta oikeestaan, vaikka melkein itkin, niin en ollut surullinen. Olin tosi onnellinen ja nauroin samaan aikaan kun melkein itkin. Tää on just yks sellasista fiiliksistä, mitä vaan toinen vaihtari voi ymmärtää. Olla superonnellinen että on täällä ja samaan aikaan ikävöidä asioita kotimaasta.


Jotenkin ton musiikin kuuntelemisen ja videon kattomisen jälkeen on jääny sellanen onnellinen fiilis.Perjantaina mulla oli ratsastustunti ja voi että kun oli ihanaa taas päästä ratsastamaan! Sit kerron vähän siitä tunnista, jos joku heppaihminen sattuu lukemaan:

Eli siis oon nyt menny joka kerta samalla hevosella ja tällä kerralla tuntu et meni jo paljon paremmin kun aikasemmilla, pikkuhiljaa rupeen tuntemaan sitä hevostakin. Tunnilla hyppäsin erilaisia suhteutettuja erilaisilla askelmäärillä, suoraa ja kaarevia ja sit kaikkia peräkkäin ratana. Pari kertaa heppa meni sujuvasti ohi esteestä, johtuen ihan vaan siitä että oikasin kaarteessa ja en saanu suoristanu kunnolla ennen estettä, mut tää oli kyllä ihan mun moka. Ja niinkun opettaja sano että jos teet kaarteet hyvin ja tuut suoralla hevosella esteelle, niin ei oo mitään ongelmaa, mutta jos se hevonen on ihan mutkalla niin se vaan sujuvasti luistaa ohi. No mut siis tän ongelman kun korjasin niin muuten suju hyvin, saatiin aina oikee määrä askeleita ym. :) Tänään esteet ei ollu isoja, ihan ristikoina oli kaikki koko tunnin. Mut kaikenkaikkiaan oon ihan superonnellinen jo sen takia, että ymmärsin ihan kaiken, mitä se opettaja mulle sano!

Viime tunnilla se ope jo mainitsi mulle että mun kannattais mennä kisoihin marraskuun lopussa, mutta silloin se sano et se tulis maksamaan 250realia. Perjantaina se sano uudestaan että "sun on ihan ihan pakko mennä sinne kisoihin, sulla ois hyvät mahollisuudet pärjätä siellä!", mut sit sanoin et haluisin ihan tosi paljon, mut en varmaan pääse kun tuo 250realia (n. 100e) on aika paljon rahaa tälleen vaihtarille... Se oli sit jutellu mun hostäidin kanssa ja oli sanonu et se järjestää silleen et pääsen sinne vaan 100 realilla, niin ei jää rahasta kiinni lähteminen, koska mun ehottomasti pitää osallistuu. Arvatkaa oonko innoissani?! Ja siis sain eilen tietää et ne kisat on kolmipäiväset ja joka päivä hyppäisin 90cm. Hostäiti sano että se opettaja haluu että meen sinne sen takia, koska mulla on kuulemma hyvät mahollisuudet pärjätä, niin se on hyvää mainosta tallille ja ne pääsee puhumaan sit että "meiänpä tallille tuli tällänen ratsastaja Suomesta"... Ei kyllä haittaa mua, oon sen verran innoissani et pääsen kisoihin, mut pikkusen luo paineita tällänen, kun oikeesti pitäis pärjätäkkin ja ei ihan hulluna oo treeniä alla täällä brasseissa. Mitä jos kaikki meneekin ihan päin seiniä? :D

Kaikki muut varusteet on vielä vähän hakusessa (tosi tyylikäs lainakypärä ja farkut..) mut ainakin kengät on kohillaan! Sain siis uudet saappaat, kiitos sponsorille (alias äitille). Saappaat on teetetty mittatilauksena, mikä on täällä ihan naurettavan halpaa. Sillä hinnalla ei sais Suomesta minkäälaisia nahkasaappaita. :D Ja muutenkin, en omistanu Suomessa saappaita, koska mun jalat on kauheen ongelmalliset, kun ne on niin pitkät ja en ikinä löytäny sopivan kokosia. Mut nyt on siis ihan perfectot saappaat, paras joululahja tälleen vähän etukäteen!

Tässä näkyy etummainen kenttä (tallilla on siis kaks kenttää) ja kenttien välissä on tollanen "kahvio" paikka, missä on pöytiä, kahvio ja vessat ym. ja vähänniinku tuomarintorni tuo korkee.

Tässä näkyy toinen tallikäytävä, oikeella puolella on sit vielä yks rivillinen lisää karsinoita. :)

Perjantaina menin illalla vielä isovanhempien mukaan Jaboatãoon, jonkun historiapaikan synttäreille. Siellä oli oikeestaan pelkästään vanhempia ihmisä ja en ees ihan täysin ymmärtäny mikä juttu se oli, mut loppujen lopuks oli kivaa, koska siellä oli hyvää ruokaa ja kävin tosi monta onnistunutta keskusteluu portugaliks. Kaiken lisäks oli ihanaa kuulla, kun monet ihmiset kehu miten hyvin puhun portugalii, siihen nähen et oon ollu täällä vasta kolme kuukautta, lämmitti kovasti mieltä kuulla tällästä palautetta! :)

-Kiira

Last friday night, do it aall agaaain

 Viime viikonloppu oli taas yks parhaista viikonlopuista täällä. Perjantaina skippasin normi tapaan iltapäivätunnit (oon täällä olon aikana ollu yhen kerran perjantain iltäpäivätunneilla, eikä siellä ollu sillon melkein ketään, niin päätin et sama olla menemättä enää :D)  ja sen sijaan lähdin serkun kanssa Boa Vistan ostarille ostamaan mulle hiusväri! Illemmalla sit mun hostäiti värjäs sit mun hiukset, pääsin vihdoinkin mun kauheesta juurikasvusta eroon! Väri muuttu sellasesta punaruskeesta tumman ruskeeks, kuvia alempana. :) Päivällä sit myös yks rotarytyyppi otti yhteyttä mun hostiskään et voitasko me majottaa yks vaihtari meille viikonlopuks (lauantain tapahtuman takii) ja sit illalla meille tuli slovakialainen tyttö Zita Aracajusta. Zita oli kuitenkin sen verran väsyny et jäi nukkumaan kun mä lähdin Juliannen ja Marcelon kanssa serkun formatura juhliin. Fromatura tarkottaa vähän niinku penkkareita täällä, mut sitä juhlitaan ihan eri tavalla. Aluks tää juhla oli vähän tylsä, mut kyl se sit siitä kun oli hyvää ruokaa, musiikkia ja seuraa! Opettelin taas vähän forroa, kun mun kaikki serkut on tosi pitkiä. :D Kotona oltiin joskus kolmen maissa...

Sisko, mie ja serkkuja!

Laauantai aamuna herätyskello soi sit jo seittemän aikaan ja sit taas lähettiin. Lauantaina oli mun rotarypiirin nuorisovaihdon 30v. synttärit, parabéns! Sinne lähettiin Zitan kanssa Arthurin kyydillä. Itseasiassa tää tapahtuma oli suurinpiirtein koko päivän pelkkiä puheita ja sen sellasta, mut päivä ei kuitenkaan ollu tylsä koska melkein kaikki tän piirin vaihtarit oli siellä. Näin myös nää suomalaiset, pääsin puhumaan suomee ja kaiken lisäks Ilari toi mulle karkkii!

Suomivaihtarit ja -rotex :)

Karkit <3 ja Johankin siinä ylisöpönä vieressä haha

No mut tää juttu loppu joskus neljän jälkeen ja sit lähettiin kotiin Zitan ja Isabellan kanssa. Isabella on yks jenkkivaihtari Caruarusta, johon jo vähän tutustuin Maragogissa mut en sen pahemmin. Lauantaina Isabella sano et sekin vois jäädä Recifeen yöks jos pääsis jonkun luokse, niin mä sit ehotin et haluisko tulla meille. Tykkään niin paljon tästä kun vaihtarina ollessa voi niin lyhyessä ajassa tulla hyviks kavereiks jonkun kanssa! Iltapäivä hengattiin meillä kotona ja mietittiin et mitäs voitais tehä illalla. Muutaman muuttuneen suunnitelman jälkeen lähettiin Isabellan, Tiagon (rotex) ja Ilarin kanssa te quiero con limaoon, eli siis partyy! Ilta oli ihan huippu ja törmäsin tuolla bileissä yhteen brasilialaiseen tuttuunkin ja hengasin sit sen ja sen kavereittenkin kanssa. :) Hostvanhemmat tuli sit hakemaan mut ja Isabellan joskus puol 4 maissa. Sunnuntaina sanottiin aamupäivästä heipat Zitalle (joka siis halus eilen jäädä mielummin nukkumaan) ja sit vietettiin Isabellan kanssa kunnon lazy day. :D Isabellan siskon piti tulla hakemaan sitä jo 11 aikoihin aamulla, mut loppujen lopuks se tulikin kuuelta illalla (tää on tää Brasilia..) mut ei se kyllä haitannu yhtään. Päivällä me käytiin jätskillä, vähän kuvailtiin, syötiin paljon, katottiin leffa (=nukuttiin molemmat) ja muuten vaan naurettiin ihan supertyhmille ja väsyneille jutuille. Oli oikeesti aika laiska päivä, mut tälläsiikin tarvitaan!

 Maanantaina menin mun hostiskän kanssa tutustumaan mun uuteen ratsastuskouluun!! Oikeesti, voi sitä fiilistä kun pääsin ihan oikeelle tallille ja näkemään ihan ratsuhevosia kolmen kuukauden jälkeen... Siellä ratsastin ihan pikkusen että opettaja näki mun tason. Loppujen lopuks hyppäsin sit jotain 90cm pystyä kaheksikolla ja opettaja oli ihan innoissaan et ens kuussa kisoihin just ysikymppii! Siis arvatkaa olinko innoissani?! Ja parasta oli se et tajusin melkein kaiken mitä se opettaja sano vaikka hostiskä ei tajunnu puoliakaan. Mulla on nyt tästä lähtien vakiotunti joka perjantaina. Oi vitsi, olin kyllä niin onnellinen ton tallireissun jälkeen, ei sitä voi muuta todeta kun että joskus heppatyttö, aina heppatyttö ja ei siitä pääse eroon vaikka lähtis maapallon toiselle puolelle. Perjantaina mulla oli sit eka kunnon tunti, menin samalla hevosella ja tässä alhaalla on muutama kuva tunnista. Varusteet on vielä vähän mitä sattuu, mut ens viikolla jo ehkä vähän oikeemmanlaisissa kamppeissa. :)

Muuten viime viikolla oon muunmuassa pelannu lentopalloo, ollu kattomassa meiän koulun futsal peliä ja käyny kavereitten kanssa kattomassa paranormal activityn leffassa. :) AINIIN ja vihdoinkin mun äitin kaks kuukautta sitten lähettämä paketti tuli!! Sain siis lisää karkkia, jee <3 Tässä alhaalla vielä pari kuvaa mun uusista hiuksista, vielä ne kyllä vähän näyttää punertavilta, mut eipä toi mua haittaa. :)

Mulla on ollu niin ikävä suomalaisia karkkeja!!

-Kiira

Keep active to keep alive

Oon aina tykänny paljon urheilusta ja oon aina halunnu olla hirmu urheilullinen. Suomessa harrastin siis pääosin ratsastusta ja se vei tosi paljon mun aikaa. Sen lisäks kävin salilla, välillä lenkkeilemässä ja talvella luistelemassa yms muuta. Musta tuntuu että vaikka Suomessakin mulla oli salikortti niin en kuitenkaan saanu itteeni niin paljoo niskasta kiinni et oisin jaksanu raahautuu sinne enempää kun sen kerran pari kertaa viikossa, tai sit se johtu vaan ajan puutteesta. Mut tosiaan Suomessa ratsastin aika paljon ja sitä oon kyllä ikävöiny täällä. Oon on nyt ollu kolme kuukautta ratsastamatta ja on kyllä ollu vähän tuskaa. Ei oo kaheksan vuoden tallilla ramppaamisen jälkeen helppoo yhtäkkii vaan lopettaa kokonaan. Mutta tästä syystä mä meen ens viikolla tutustumaan tänne ja sit alotan ratsastustunnit kerran viikkoon. Oon niin innoissani! :) Saa nähä miten sujuu, kun voi olla et täällä ratsastetaan pikkusen eri tavalla ja muutenkin opetus on portugaliks..

Mut täällä tosiaan alotin jo ihan alussa koulussa pelaamaan lentopalloo. Treenit on kaks kertaa viikossa ja oon tykänny ihan tosi paljon. :) Täällä voi pelata koulun joukkueissa ja se on ilmasta ja tosi helppo alottaa. Melkein kaikilla kouluilla on on omat joukkueet ja siks tosi monet nuoret harrastaa jotain urheiluu, mun mielestä aika toimiva systeemi. Sillon alussa mietin lentopallon ja futsalin välillä, mut nää koulun opettajat sano et lentopallo on mulle parempi koska futsalissa tytöt pelaa paljon agressiivisemmin. Nyt kuitenkin viime viikolla futsal-tytöt kysy multa et haluisinko tulla mukaan treeneihin ja keskiviikkona olin sit mun ekoissa futsal-treeneissä. Ekat treeenit meni ihan hyvin, vaikka Suomessa en pahemmin fudista oo pelannukkaan. Aluks oli ihan normi treenit ja sit oli harjotuspeli (jossa olin kyllä kieltämättä aika pihalla), mut tein jopa yhen maalin! :D Mut joo, tykkäsin ihan tosi paljon! Futsal-treenitkin on kaks kertaa viikossa, eli koulussa pelaan neljänä päivänä viikossa. Oon aika onnistuneesti alottanu just nää kaks varmaan Brasiliassa pelatuinta lajia, fudiksen ja lentiksen. :D

Koulun liikkavaatteet

Kuukaus sitten alotin myös salilla käymisen, mut nyt lopetan sen koska mulla ei oo enää aikaa eikä rahaa käydä siellä, kun alotan sen ratsastuksen ja muutenkin tykkään enemmän noista joukkuelajeista. Mun kuntosali on ihan uus ja vaan muutaman kilometrin päässä mun kodista ja menin sinne aina bussilla (jee osaan jo kulkee sinne yksin bussilla :D). Salilla käyminen on täällä paljon halvempaa, mulla maksaa 65 realii kuukaudessa ja siihen hintaan saa siis käydä ihan niin paljon kun huvittaa. Lisäks siellä salilla on aina yks tai kaks tyyppii jotka neuvoo ja opastaa koko ajan. Ekat viikot meni siis ihan silleen et se tyyppi neuvo joka kerta et mitä teen ja kuinka monta kertaa ja millä painoilla, nykyään mulle tulostetaan aina tullessa kuitti missä tää kaikki lukee. Salilla oon nyt käyny yleensä 2-4 kertaa viikossa.

Oon kyllä tosi tyytyväinen et täällä on näin helppoo alottaa koulussa urheilun harrastaminen ja jotenkin oon myös tosi tyytyväinen itteeni et oon saanu itteeni niskasta kiinni ja oikeesti alottanu kaiken tän, kun kerran tykkään. :)

-Kiira