Rio de Janeiro part 2

jatkuu...

Torstai
Aamulla taas bussiin ja lähdettiin yhdelle tanssikoululle, missä meillä oli samba/funk/sertanejo-tunti. Brasilia ja erityisesti Riohan on kuuluisia sambasta, joten sehän oli pakko opetella. Sambaa on kyllä jotkut yrittäny mulle opettaa jo ennen tätä reissua, mut ei siitä oo aikasemmin meinannu mitään tulla. :D Nyt se jopa ehkä vähän onnistukin. Funk on sit ihan suoraansanottuna pelkästään sellasta lantion pyöritystä ja pepun heilutusta, mut aika yleistä täällä Brasiliassa. :D Ja sit ne kappaleet mitä linkitin viime postaukseen, niin ne on sertanejoa. Oli ihan tosi hauskaa, kaikki tanssi ihan hulluna ja oli ihan kuolleita sen tunnin jälkeen haha. :D

Tanssitunnilta suunnattiinkin bussilla kohti favela (favela tarkoittaa siis slummia) Santa Martaa. Rio de Janeirohan on myös kuuluisa siitä että siellä sijaitsee koko Brasilian suurin favela (mutta siis tää favela missä me käytiin ei ole se Rion suurin). Yks päivä kun ajettiin bussilla, niin nähtiin ikkunasta se suurin favela. Nykyään kyllä faveloidenkin olot on parantunut tosi paljon, kun hallitus on päässyt enemmän toimimaan siellä faveloiden sisällä ja esimerkiks siellä isoimmassa favelassa on jo mäkkäri. Nää favelat näkee Riossa vuorten rinteille rakennettuina.



Não saio daqui porque... (=en lähde täältä koska...)
Tuohon seinälle ihmiset oli kirjoittanu miksi ne ei muuta pois tuolta favelasta. Siihen oli kirjoitettu ilmiselviä vastauksia, kuten koska ei ole rahaa ym. mutta muutama tälläinenkin:
...koska olen onnellinen
...koska tämä on kotini
...koska täällä ei ole liikenteen melua
Eli siis osa ihmisistä ei edes haluaisi muuttaa sieltä pois. Olen tässä yrittänyt kuvitella haluaisinko itse, jos olisin syntynyt sinne ja elänyt koko elämäni siellä. Jos kotini olisikin favela, kai se silti olisi koti? Onneksi näiden faveloiden tilanne on nykyään paljon parempi ja koko ajan paranemaan päin, että tulevaisuudessa näidenkin ihmisten koti olisi parempi paikka asua. 

Tästä kuvasta näkee aika hyvin sen, minkä takia Brasiliaa sanotaan vastakohtien maaksi.

Pieni ero hotellin huoneavaimessa ja ton favelan hissin jonotuslipulla...

Tuolla favela Santa Martassa on sellainen pieni aukio, Michael Jacksonin muistopaikka. Michael Jakson kuvasi osan They don't care about us-videostaan just tässä favelassa.

Tuo favelassa käynti kyllä avasi silmät jollain tavalla. Rio de Janeiro ei todellakaan ole siis ainut paikka missä voi näitä faveloita nähdä, nään melkein joka päivä sellaisen täällä Recifessä, vaikka en ihan naapurissa asukkaan. Mutta ikinä ei ole ollut mahdollisuutta kävellä siellä, niillä kapeilla kujilla, nähdä ihan läheltä missä ne ihmiset oikeasti asuu.

Favelakierroksen jälkeen lähdettiin Ipanema beachille! Rannalla ihan ensimmäisenä lähdettiin etsimään ruokapaikkaa, jossa päädyttiin sitten aika isolla porukalla mäkkäriin (yllätysyllätys...) Mäkkärissä naurettiin sitten ihan kohtuullisesti, paikalliset kyllä tais vähän kattoo et mitä hulluja ulkomaalaisia me ollaan. :D

You know you're a rotary youth exchange student
when this happens... Ivan Venezuelasta :D

Mika jenkeistä! Voi sen ilon määrää kun se pääs pitkästä aikaa starbucksiin :D

   Ja seuraavaks starbucksiin!





Sittenkun oltiin saatu syötyä ja käytyä starbucksissa, niin vihdoinkin mentiin sinne rannalle. Rion kaks kuuluisinta rantaa on siis Copacabana (jossa meiän hotelli oli) ja Ipanema, jolla oltiin tää torstai iltapäivä. Illasta palattiin hotellille, mentiin vielä hetkeks aikaa hotellin uima-altaalle ja myöhemmällä mentiin taas kaikki yhessä syömään yhteen kivaan ravintolaan. :)

Perjantai
Aamusta lähdettiin bussilla kohti Cristoa, eli Kristus-patsasta. Mentiin bussilla sen vuoren juurelle, missä Cristo sijaitsee ja sitten sellasella junalla ylös. Sää oli vähän huono ja siellä ylhäällä oli tosi sumuista. Hetkeks kuitenkin sää parani ja pääsi ottamaan muutaman selvänkin kuvan. :)

Hauskaa oli ilmeistä päätellen :D

Suomii!

Joka kuvassa lahjakkaasti suomenlippu väärinpäin...

Kristus-patsas oli huikee! Ja nyt on sit yks maailman seitsemästä ihmeestä nähty. ;)

Cristolta matka jatkui Sambodromolle, eli siis tää on se paikka missä joka vuosi Rion karnevaaleissa se kulkue menee. :)

Seuraavaks käytiin lounaalla ja sen jälkeen ajettiin bussilla kattomaan Maracanan stadionia. Se on siis koko Brasilian suurin areena, vaikkakin vielä keskeneräinen. Täällä tullaan pelaamaan osa vuoden 2014 jalkapallon MM-kisojen peleistä ja myös vuoden 2016 olympialaisten avajaiset tulee olemaan täällä. Kuulemma 82 000 ihmistä mahtuu tonne areenalle, eli ei siis mikään pieni paikka. :D

Sen jälkeen mentiin kaikkien pyynnöstä hotellin kautta Copacabanalle biitsille ja siellä vierähtikin sit melkein loppupäivä! Tän saman päivän aikana multa muuten kysyttiin kolme kertaa että oonko mä jenkeistä. :D Jee, näköjään on tää enkkukin tässä täällä ollessa parantunu aika paljon, kun ihmiset sano että mulla on melkein olematon aksentti... Mutta sitten taas asiaan, ilalla käytiin taas ravintolassa syömässä ja hotellille kun palattiin niin oltiin kaikki porukalla jonnekkin kello 12 asti, kunnes piti mennä huoneisiin.

Meiän huoneen porukka!

Mika (USA), Carlo (Italia), mie ja Sam (USA)

Nukuin seuraavana yönä kaikkien muiden tapaan vain yhden tunnin kello yhdestä kahteen, jolloin mentiin taas porukalla hotellin katolle, viettämään vielä viimesetkin hetket yhessä. Koko yö siis valvottiin ja katottiin muunmuassa Rio de Janeiron auringonnousu hotellin katolta, ei mikään hullumpi näkymä. Koko yön valvoneina aamupalalle ja sitten kaikki rupeskin jo lähtemään eri aikoihin kohti lentokenttää. Ite lähin muutaman muun vaihtarin kanssa samalla lennolla ja voin sanoo että oli kyllä väsynyttä porukkaa. :D Kaikki viis päivää ollu ihan täynnä ohjelmaa ja vikana yönä kukaan ei nukkunut kuin sen max. tunnin...

Joku joskus kirjoitteli kommenttiboksiin, et jonkunlaista videoo ois kiva saada tänne blogiin ja kun mä en millään usko että saisin järkevää videopostausta aikaseks silleen et yksin höpöttelisin webbikameralle, niin laitan muutaman videon tältä reissulta. :) Tässä ekassa videossa kaverit Meksikosta ja Venezuelasta ja tokassa videossa Meksikolaiset laulaa.




Rio de Janeiro oli varmasti kaunein kaupunki, missä oon ikinä ollut, seura oli mitä parhain ja matka oli aivan unohtumaton. Tuntuu ihan kamalta ajatella, että osaa näistä ihmisistä en varmaan tuu enää koskaan näkemään, mutta onneks osan kanssa ollaan menossa vielä samoille reissuille. Ja tähän loppuun vielä pakko sanoo isot kiitokset mun porukoille ja niille sukulaisille, ketkä sponssas sen verran että pääsin tälle matkalle, kiitos!

Elämä on niin ihanaa ja hulluu, oon koko ajan hymy korvissa ja niin käsittämättömän onnellinen, että ei tässä oo mitään järkee.

-Kiira

ps. Tähän loppuun vielä sekalaisesti kaikilta päiviltä muiden facebookeista pöllittyjä kuvia. :D

Meiän piirin porukka!