How lucky I am to have something that makes saying goodbye so hard.
Meiän viimenen piiritapaaminen oli viimeviikonloppuna Gravatássa. Mentiin perjantaina kaikki rotary konferenssiin, jonka jälkeen pitsalle ja siitä hotellille riehumaan. Nukuttua tuli ehkä sellaset 2 tuntia ja lauantaina aamusta herätys ja ruvettiin suunnittelemaan sunnuntain esitystä. Sen jälkeen mentiin yhen rotary typpin loma-asunnolle ja siellä pelattiin jalkapalloa ja oltiin uima-altaassa (ja saunassa!). Illalla käytiin syömässä ja sit riehuttiin taas hotellilla, kirjoteltiin toistemme lippuihin ja kuunneltiin musiikkia, tanssittiin jne. Sunnuntaina mentiin ehkä taas 3 tunnin yöunilla sinne rotaryn konferenssiin ja me vaihtarit esiinnyttiin siellä. Suurin osa tanssi jotain, joko omasta maastaan tai sit jotain mitä on oppinu täällä. Ja taiwanilaiset opetti miten sanotaan I love you kiinaks, aww. Ite tanssin forroo Klausin kanssa. Sen jälkeen oli vuorossa ne hyvästit...
Iben, mie, Jens-Emil, Sophie, Joel, Ilari, Johan ja Klaus
TEAM MULHERES MARAVILHAS!
V1D4 L0K4
Suomalaiseeeet. Kyllä mulla on huiput suomikaverit täällä!
Koko sunnuntain oli ihan kauheen haikee ja jotenkin surullinen olo. Niin tärkeitä ja hyviä kavereita, kenen kanssa on kokenu vaikka mitä ja nyt niille piti sanoo hyvästit? Tuun niin ikävöimään vaihtarikavereita, niitä ihmisiä ketkä on kuin perhettä. Onneks muistot ei ikinä häviä minnekkään ja mä tälläisenä ikuisena optimistina oon ihan varma että me tullaan vielä näkemään!
Tää postaus on ollu melkein valmiina jo vaikka kuinka pitkään, niin tein sen nyt vihdoinkin loppuun! Eli tässä teille uusille vaihtareille joitakin vinkkejä:
Jos ekojen viikkojen aikana tulee
sellanen "mitä ihmettä mä teen täällä, syömässä papuja ja riisiä
joidenkin ihan randomeiden kotona, toisella puolella maapalloo missä
kukaan ei ees ymmärrä mua"-olo, niin älä säikähdä, se on ihan normaalia.
Siinä vaiheessa muistuta itelles, että oot just alottanu elämäsi vuoden
ja kunhan vaan muistat sen hyvän asenteen niin se tulee olemaan ihan
huikee!
When you first arrived in your host country
Nodding your head, smiling and saying yes.
Yritä päästä mahdollisimman nopeesti eroon enkun
puhumisesta. Älä pelkää tehdä virheitä, äläkä varsinkaan lannistu siitä
et jos joku brassi, joka ei ite osaa puhuu mitään muuta kuin portugalia,
arvostelee sitä miten et oo vielä oppinu puhumaan uutta kieltä kahessa
viikossa. Ei sitä kieltä yhessä yössä opita, mut sitä nopeemmin, mitä
enemmän vaan puhut ja harjoittelet sitä.
When you are not fluent after the first month.
When someone has criticezed your language skills.
Times when you feel pretty good about your language skills and then you open your mouth and it's like:
When you forget a word in your first language:
Aina kun sua pyydetään
mukaan jonnekkin niin lähde. Vaikka ei yhtään kiinnostais, niin lähde
silti. Nää reissut paljastuu aina paljon hauskemmiks mitä alunperin
luulis.
Oo avoin kaikelle, maista kaikkia uusia ruokia ja kokeile uusia juttuja.
Hymyile!
Kaikilla on niitä päiviä jolloin mikään ei suju ja kaikki vituttaa, mut
yritä silloinkin löytää jotain positiivista. Yksi vuosi on liian lyhyt
aika hukattavaksi turhaan murjottamiseen. ;)
A goal of the exchange
Varautukaa vaan
siihen että kun ootte blondi, sini/vihree silmänen, tai nyt muuten vaan
eri näköinen kuin brassit, niin sulle tullaan varmaan kaks miljoonaa
kertaa sanomaan kuinka nätti oot, kuinka kauniit silmät sulla on tai sit
jotain muuten vaan outoja kysymyksiä, kuten oot sä todellinen (kyllä, Anniinalta tultiin täällä Recifessä kysymään että ootko sä todellinen?) /nukke (kyllä, suomalaiset näyttää kuulemma nukeilta),
käytätkö piilolinssejä/onko sun hiukset värjätyt ja suurinpiirtein
vaimokskin jo kysellään (kyllä, vanhat humalaiset miehet ois nopeesti vaihtamassa vaimonsa vihreesilmäseen eurooppalaiseen, ällöäkö?) ja sitä rataa. Pointti oli siis se, että koska
näytätte erilaisilta, niin varautukaa siihen että herätätte huomiota. :D
When you're so unique and foreign that stranges claim to know you.
Jos vaan taloudellisesti mahdollista, niin osallistukaa ainakin jollekkin vaihtarimatkalle!
Älkää
ikinä valehdelko hostperheelle ja kunnioittakaa niitä muutenkin.
Esimerkkinä, jos kotiintuloajat tuntuis ihan typeriltä ja liian
aikaisilta, kunnioittakaa niitä ja tulkaa vaikka vähän aiemmin kotiin.
Näin saatte luottamusta ja luottamuksen myötä lisää vapauksia. Joskus
hostperhe saattaa asettaa typeriäkin sääntöjä, mutta niitä kyllä oppii
ymmärtämään, jos miettii itsensä hostperheen tilalle.
Tutustu
mahdollisimman paljon uusiin ihmisiin! Koulu tulee aluks olemaan yhtä
sirkusta, ihmiset pyörii teiän ympärillä ja kyselee paljon kaikkea.
Älkää menettäkö hermojanne vaikka joku kysyis jo sadatta kertaa että
tykkäätkö Brasiliasta (minkä joka ikinen uus ihminen tulee teiltä varmasti kysymään) tai että onko Suomessa lunta, aurinkoa tai jääkarhuja. Muutenkaan älkää välittäkö siitä, että jotkut ihmiset varsinkin alussa aliarvioi teitä siks että ootte ulkomaailaisia, tai ei ymmärrä että tekin ootte ihan normaaleita ihmisiä, jotka pystyy tekemään ihan normaaleita asioita.
When people constantly underestimate you.
Varoitan myös, että koulupäivät tulee olemaan erittäin lyhyitä ja koulun päätarkoituksena on kaverien saaminen ja nukkuminen, ei niinkään se opiskeleminen! 8)
Thoughts on school attendance.
After giving a small attempt to do your homework.
When your teacher assigns homework to the class, except you.
When all your friends except you actually have to study.
Varautukaa sit siihenki et ihmiset haluu koko ajan kuulla kun puhut suomee/sitä sun uutta kieltä. Multa on tälleen 10 kuukaudenkin jälkeen tultu kysymään, että mitä sanoja sä osaat portugaliks? No ööö, annas kun mä luettelen...
When someone begs you to say something in your new language.
When your classmates somehow know all your languages swears.
Älkää jääkö roikkumaan facebookkiin. Näkee niitäkin vaihtareita, joiden on kauheen vaikeeta olla reissussa, kun ei oo nettii ja aina jos niillä se netti on niin ei ne sit muuta teekkään kun on siellä fb:ssä. Uskokaa et kaikista reissuista saa paljon enemmän irti, jos vaikka jättää sen kännykän laukun pohjalle ja keskittyy olennaiseen! Kotona ollessakin kannattaa rajoittaa sitä koneella olemista ja käyttää aikaa mielummin vaikka hostperheen kanssa. :)
Post-skype depression.
Ja sit kun just pääsin sanomaan, että älkää roikkuko netissä, niin seuraavaks kehotan ens vuoden vaihtareita liittymään, ellette oo vielä liittyny, sellaseen fb ryhmään kuin "you know you're an rotary exchange student when...", mikä on vaihtareille tarkotettu ryhmä. Sieltä saa sit vertaistukee yli 15 000 rotary vaihtarilta. Ja jos haluutte nauraa niin käykää tsekkaamassa myös blazer and pins. :D
Muistakaa että kaikki on ihan omasta asenteesta kiinni.
Best aspect of being an exchange student.
Toteuttakaa unelmia, pitäkää hauskaa, oppikaa ja nähkää paljon, viettäkää elämänne paras vuosi!!
Exchange.
-Kiira
ps. Teillä kaikilla vaihtarinaluilla on nyt varmaan tälläset fiilikset:
Se tunne kun tää paikka tuntuu jo ihan kodilta... Se tunne kun sulle sanotaan, että puhut jo ihan sujuvasti oman osavaltiosi aksentilla... Se tunne kun ajattelet portugaliks... Se tunne kun oot ihan järjettömän onnellinen... Se tunne kun rakastat Brasiliaa.
En voi olla ajattelematta, että vaikka tällä hetkellä tää paikka tuntuu enemmän kodilta kuin koskaan, niin silti mulla on ikävä kotiin. Samalla tajuan että alle kuuden viikon päästä mun pitää jättää mun parhaat kaverti tänne, palatakseni mun parhaiden kavereiden luo. Tällä hetkellä mun ajatukset käy ihan täysillä portugaliks ja tajuan että alle kuuden viikon päästä palaan Suomeen ja rupeen väkisinkin taas ajattelmaan suomeksi. Alle kuuden viikon päästä mun pitää jättää tää maa, missä oon eläny niin paljon hienoja kokemuksia ja hetkiä, että voin jatkaa eteenpäin mun elämässä kohti uusia seikkailuja. Kymmenen kuukautta brassielämää takana ja alle kuus viikkoa jäljellä. Tää fiilis on niin ristiriitainen... Ei sitä varmaan voi muuten ymmärtää kuin olemalla vaihtari ja kokemalla tän kaiken. Yhen jos toisenkin asian oon tässä vuoden aikana tajunnut ja myös sen, että tässä maailmassa ei oo enää paikkaa missä en tuntis koti-ikävää.
Oon nyt jo aloittanut kunnon loppukirin ja seuraavat kuus viikkoa aion elää ihan täysillä ja nauttia jokaisesta hetkestä. Jokaiselle viikonlopulle on jotain ohjelmaa ja vielä yksi kunnon reissu Salvadoriin tiedossa. Tänne blogiinkin mulle ois tosi paljon kaikkee oikeeta kirjoteltavaa, mut katon nyt että mitä kerkeen kirjottaa ja mitä en, kun yritän olla mahollisimman paljon menossa ja tehä kaikkee muuta kuin olla koneella. Tänä viikonloppuna on iso Rotaryn konferenssi ja meidän piirin viimeinen tapaaminen. En ymmärrä, että sunnuntaina pitää sanoa jo ensimmäiset hyvästit...
-Kiira
ps. Brasil, eu te amo!
pps. Välillä ois ihan kiva saada myös kommenttia, mitä mieltä ootte postauksista ym. :)
Täällä sataa! On satanu koko yön ja aamun ihan kaatamalla ja Recife tulvii.. Radiossa kehotetaan kaikkia pysymään kotona ja hostiskäkin tuli kesken työpäivän kotiin. Meillä ois ollu koulussa tänään alkavien jogos internosien avajaiset, mut nekin on peruttu koska liikkasali muistuttaa kuulemma enemmän uima-allasta kuin urheilukenttää. Tää tarkottaa sitä että heihei kaikille tän päivän suunnitelmille... Pitäis keksii jotain tekemistä täällä kotona ja mulla on sellanen fiilis että ei oo koskaan tehny enempää mieli laittaa kuulokkeita korville ja lähtee juoksemaan. Ei kuule sateet haittais pätkän vertaa, kunpa täällä vaan voiskin lähtee tosta noin vaan juoksemaan. Hostperhekään ei oo tänään lähdössä yhtään minnekkään sateen takia, joten ehkä mä tyydyn kohtalooni ja hypin sit täällä seinille kun ois energiaa... Loppuun vielä pari kuvaa viime viikonlopun äitienpäivä-reissusta Caruaruun.
Ihmiset ampuu ilotulituksia ja juoksee kaduilla heiluttaen Santaa Cruz-lippuja ja televisiossa näkyy kun isot miehet itkee. Santa cruz voitti Pernambucon jalkapallofinaalin!! Täällä Pernambucossa on 3 tosi isoa jalkapallojoukkuetta, Santa Cruz, Sport ja Nautico ja suurinosa ihmisistä kannattaa jotain noista kolmesta. Täällä jalkapallo on joillekkin kuin elämä ja siitä keskustellaan ihan samalla tavalla kuin esimerkiks politiikasta. Kaikilla on se oma joukkue, mikä on tietenkin paras ja sitä kannatetaan ihan henkeen ja vereen. Paitoja, pyyhkeitä, lippuja, oon nähny jopa joukkueiden logoilla varustettuja hauta-arkkuja...
Toissapäivänä tällä Recifessä pelattiin osavaltion jalkapallofinaalin viimeinen osa, mikä tarkoittaa siis sitä että koko Recife pysähtyi kattomaan peliä. Ja itsehän olen siis Santa Cruz (ei pahemmin ollut valinnan varaa, kun tähän perheeseen muutin niin heti oli paita ja pyyhe ostettu :D) ja eilinen oli yhtä juhlaa koska joukkue voitti Sportin 2-0 ja on jo kolmatta vuotta peräkkäin Pernambucon voittaja!! WUHUUUUUUUUU TRI CAMPEÃOOOOOOO!!!
Penkkiurheilusta puheenollen, oon myös kannustanut Leijonia täällä hyvin ahkerasti. Joka ikisen pelin oon kattonu ja riehunu täällä suomenlipun kanssa. Erityisesti Suomi-Venäjä peli oli ihan kauheen jännä ja kun Suomi sai maalin niin rupesin täällä hyppimään niin innoissaan, että hajotin yhen lasin ja niin edespäin... Jääkiekko oli näille brasseille aika uus sana, nyt ne on jo vähän perillä mitä siinä tapahtuu ja että miten hyvä Suomi on hahah. :D Yleensä katon pelit youtubesta puol tuntii jälessä ja yks päivä "menin kaverille kattoo pelii" skypen välityksellä. :D
Toissa viikonloppuna mulla oli myös kisat! Pahemmin en oo kerenny treenailemaan viime aikoina, kun on ollu vaikka mitä reissuu, mut eihän se haitannut. Sama paikka, sama heppa ja sama luokka, eli Lordilla menin ysikymppii. Lauantaina verkka meni ok, ei super hyvin ja radalla sössin ite ykkös esteen. Tuntu että se ei oikein liikkunu vielä ite ja sit lähin ihan hulluna tuuppaamaan sille ekalle esteelle ja sit se tippu. Loppurata meni kuitenkin oikein kivasti ja vaikka ekan esteen tiputus ärsyttää aina, niin olin tyytyväinen loppurataan!
Sunnuntaina heppa oli tosi hyvä verkassa ja radallakin tuntu et se ois ollu hyvin pohkeen eessä. Kielto tuli kuitenkin ykköselle, en oikeestaan ees tiiä miks. Opettaja huus vielä ennen estettä, et anna pohetta ja niinhän mä tein mut ei. Ihan tosi ärsyttävä kielto, varsinkin kun loppurataan oon niin tyytyväinen. Opettajalta tuli kuitenkin tosi piristävää palautetta radan jälkeen, sanoi mm. että oon hyvä ratsastaja ja jos mulla ois käytössä parempi hevonen niin menestyisin ja esittäisin itteeni paljon paremmin. Eihän tällänen palaute voi kun hymyilyttää? Joka tapauksessa tosi hyvillä fiiliksin lähdin kisoista, en ees jaksanut enää välittää niin paljoo siitä kiellosta ja mietin vaan sitä loppuradan fiilistä.
-Kiira
ps. Loppukevennyskuva. Mulla oli taas lainassa joku ratsastuskoulun yberhieno kypärä, mikä sit jotenki ihmeellisesti valahti niskaan kesken radan. :D Menin kolme vikaa estettä silleen, et se kypärä roikku siellä takana ja kuristi mua hahaha. En tiiä mitä tässä kuvassa oikein tapahtuu, mut heppa on tosi söpö vaikka ratsastaja on ihan hukassa. Ilmeellä mennään ja en todellakaan tiiä mikä tää "esteistunta" tässä kuvassa on. :D
