If there ever comes a day when we can't be togehter, keep me in your heart and I'll stay there forever

Nää vikat päivät on suoraansanottuna aika hirveitä. Koko ajan takaraivossa kaikuu et tiistaina mä jo lähden ja löydän itteni hyvästelemästä kaikkia ja kaikkea. Eilen aamulla kävin vielä koululla nopeesti kun kaverit sano, että pakko vielä käydä sielläkin uudestaan. Jätin mun suomenlipun sinne, olin kirjottanu siihen jotain ja kaverit sano että ne laittaa sen sit seinälle loman jälkeen. Sit vaihettiin parhaan koulukaverin kanssa kaulakoruja ja luvattiin että joskus vielä nähdään uudestaan... Sen jälkeen menin kotiin ja rupesin kirjottamaan hostperheille kirjeitä, mitkä olin ajatellu joskus just ennen lähtöä antaa niille. Siinä vaiheessa kun aloin miettimään et mitä kirjottasin hostsiskolle niin rupesin itkemään... Että tällästä. Eilen kävin myös hostäitin ja siskon kaa kaupassa ostamassa hirveesti kaikkee ruokaa mitä aion viedä Suomeen. Ja rupesin myös pakkailemaan... Tällä hetkellä näyttää siltä, että ehkä saan survottuu kaikki tavarat kahteen matkalaukkuun (ostin siis toisen matkalaukun), toivon todellakin et ne mahtus ja et ne ei painais ihan hirveesti liikaa. Jotenki mieliala vaihtelee ihan koko ajan, välillä tuntuu siltä et on ihan kiva jo mennä kotiin, mut suurimman osan ajasta oon jotenki hirveen surullinen. Tulis nyt vaan se tiistai äkkiä, tää oottaminen on ihan kauheeta, kun tietää et ihan kohta pitää lähtee.

-Kiira