Suomikaverit in my summer paradise

Nyt on unohtunu ihan kokonaan tää bloggaileminen, kun Anniina tuli tänne meille kaks viikkoo sitten tiistaina ja siitä asti ollaan oltu koko ajan menossa. Mun on pakko tiivistää koko kaks viikkoa tähän yhteen postaukseen, kun keskiviikkona lähden Minas Geraisiin ja taaskaan ei oo aikaa postailla. Postauksesta tulee siis pitkä ja jo näin alkuun on pakko todeta, että vaikka kirjoittaisin tänne kuinka pitkän romaanin ja laittaisin kaikki ne 1500 kuvaa, mitä tän kahen viikon aikana oon ottanu, niin en siltikkään sais kuvailtu tätä meininkiä tänne. Fiilis on ihan katossa ja naurettua on tullu niin paljon että vatsalihaksiin sattuu.

Anniina tuli siis kaks viikkoa sitten tiistaina illalla. Seuraavana päivänä me mentiin Anniinan kanssa ostarille ja illalla yhteen rotaritapaamiseen. Sitten alkoi meidän suomiviikonloppu, kun Ilari ja Johan tuli meille ja mentiin koko porukalla viikonlopuks meidän rantatalolle. Ennen sitä mun ihana hostperhe oli järjestäny meille pienen citytourin täällä. Käytiin ajelemassa Recife Antigossa ja Olindassa ja matkalla rannalle pysähdyttiin vielä Porto de Galinhaksellakin. Viikonlopun aikana tehtiin vaikka mitä, käytiin biitsillä, ajelemassa ranta-autolla, juhlittiin, pelattiin korttia ja mikä parasta, puhuttiin paljon suomea, heitettiin huonoa suomiläppää ja naurettiin ihan liian paljon. Viikonloppu oli mahtava, mut kaikki kiva loppuu aikanaan ja pojat lähti maanantaina kotiin.

 

Viime viikon tiistaina käytiin Anniinan kanssa shoppailemassa ja illalla mentiin mun rotaryklubille ja pidettiin kymmenessä minuutissa valmisteltu suomi-esitelmä, joka nyt ei kyllä ihan putkeen menny... :D

Keskiviikkona lähdettiin rotareitten järjestämälle matkalle. Mentiin Recifen ja Caruarun vaihtareiden kanssa Nova Jerusalemiin kattomaan sellasta Paixão de Cristo-esitystä. Mentiin bussilla Nova Jerusalemiin, mikä on muutama tunti Recifestä ja matkalla pysähdyttiin mm. Gravatassa ja Caruarussa. Paixão de Cristo oli siis sellainen näytelmä, upeesti tehty ja sen kyllä huomas siitä ihmismäärästä mitä siellä oli katsojina. Tosin se kesti kolme tuntia ja koko aika piti seistä, joten kaikilla oli kyllä jalat kipeenä sen jälkeen...

Caruarussa

Nova Jerusalemissa

Pääsiäseksi mentiin taas meiän rantatalolle. Se on oikeesti mun paratiisi. Se tuntuu jo ihan mun omalta rannalta, omalta kylältä, minne haluun aina vaan palata uudestaan. Se on pieni paikka, siellä on turvallista ja siellä ei oo tietookaan turisteista. Me käydään aina syömässä rannalla sellaisissa söpöissä pienissä ravintoloissa, ajellaan meiän ranta-autolla ja kuunnellaan forróa. Viime viikonloppuna me myös käytiin veneilemässä luonnon vesi-altailla. Yks ilta mentiin isolla porukalla rannalle, sytytettiin nuotio ja serkku soitti kitaraa tähtitaivaan alla. Anniinan kanssa puhuttiin myös ahkerasti suomea, otettiin aurinkoa ja nukuttiin riippumatoissa. Ei kai tollasesta paikasta vois olla tykkäämättäkään?

Eilen tultiin sitten rannalta kotiin. Tänään käytiin Anniinan kanssa Boa Viagemilla ja kirjoiteltiin to do-listat viimeisille kolmelle kuukaudelle. Enää kolme kuukautta jäljellä. En haluu vielä palata Suomeen. Rakastan Brasiliaa ja rakastan olla vaihtari. Aika lentää kuin siivillä ja huomenna Anniinakin lähtee jo kotiin. Nää kaks viikkoa on ollut ihan huippuja, näistä hetkistä jää niin paljon ihania muistoja. Keskiviikkona lähden hostveljen kanssa Minas Geraisiin, eli pääsen taas reissuun. Rakastan reissaamista, rakastan mun elämää.

-Kiira

ps. Välillä ois kiva saada myös vähän kommenttia, että mitä tykkäätte mun postauksista!