Espera Feliz, Minas Gerais

Ihania ihmisiä, nättejä vuoria, hyvää pão de quejoa, viileät illat ja hauskan erilainen portugalin aksentti. Tykkäsin kovasti Minas Geraisista.

Viime viikon keskiviikkona lähdin taas reissuun! Matkaseurana hostveli ja suuntana Espera Feliz, Minas Gerais. Lähettiin Recifestä neljän aikaan iltapäivällä, lennettiin se kolme tuntia Rioon, josta otettiin taksi bussiasemalle. Siellä Rion bussiasemalla tuli niin sellanen woooow, täällä mä vaan meen ympäri Brasiliaa ja elän mun unelmaa-olo hahah. Ilta kympiltä lähti bussi Riosta ja perillä Espera Felizissä oltiin joskus viiden aikaan aamulla.

Nyt kaikki varmaan miettii että miks mä menin jonnekkin pikku kaupunkiin keskelle Brasiliaa? Pitää nyt vähän selvittää. Rotarylla on myös nuortentoimintaa, nimeltään interact. Se toimii samalla periaatteella kuin rotary, mutta se on vain tarkoitettu nuorille, 12-18 vuotiaille ihmisille (Suomessa ei vielä toistaiseks oo ollenkaan interact-toimintaa). On olemassa myös rotaract, mikä on sitten 18-30 vuotiaille ihmisille (Suomessa kuulemma muutamassa klubissa on rotaract-toimintaa). Mun hostveli kuuluu interactiin ja se on käyny näissä interact-tapahtumissa ympäri Brasseja ja saanu sieltä paljon kavereita. Nyt kaks mun hostveljen kaveria täältä Espera Felizistä kutsui mun hostveljen heidän piirin interact-konferenssiin. Hostveli sitten kysyi, että haluanko tulla mukaan ja tottakai halusin.

Torstaina aamuyöllä mun hostveljen kaverit Isabela ja Igor haki meidät bussipysäkiltä. Majoituttiin heidän luonaan, mä majoituin Isabelan luona ja veli naapurissa Igorin luona, niin ei viety niin paljon tilaa yhdessä talossa. Torstaina me sitten kierreltiin vähän pientä Espera Felizin kaupunkia. Rakastuin ihan täydellisesti siihen paikkaan, niin söpö pikku kaupunki!!

Torstaina me mentiin myös auttamaan koristeiden tekemisessä viikonloppua varten. Siinä menikin sit monta tuntia jasen jälkeen lähettiin vielä tietty syömään porukalla.

Perjantaina se ite tapahtuma sit alkoi. Bussilla lähdettiin ja tää tapahtuma järjestettiin aikalailla keskellä ei mitään, sellasella isolla tilalla. Iltapäivän mittaan sinne rupes saapumaan ihmisiä, silleen et loppujen lopuks tapahtumaan osallistui yli 220 interactia.Tuli ihan kaikki vaihtariviikonloput mieleen, erona vaan se, että kaikki on brasseja ja puhuu portugalia. Portugalissa oli hauska erilainen aksentti ja sainkin paljon kommenttia siitä että puhun jo ihan nordestin aksentilla. Aluks oli vähän hämmentävää, mut ihan hyvin mä kai selvisin. :D Perjantaina meillä oli ruokailua, avajaistilaisuus ja nää maalas kaikki calourat, eli ekaa kertaa tapahtumassa olevat ja mäkin olin sit loppujen lopuks kivan oranssivihree. :D Illalla kokoonnuttiin kaikki samaan paikkaan ja kuunneltiin kun yks tyyppi soitti kitaraa. Ja koko yöhän siinä sit meni jutellessa uusien tuttujen kanssa... Aamulla puol 8 mentiin aamupalalle, jonka jälkeen menin muutaman rotaractin (tilaisuudessa oli siis muutama nuori rotaractikin) nukkumaan pariks tunniks, kun meidän ei tarvinnnut osallistua interact-koulutukseen. Iltapäivällä siinä oli vaikka minkälaista tapahtumaa ja juttuu, mut lauantain kohokohta oli selkeesti illalla järjestetyt bileet! Mikä nyt ois brasilialainen tapahtuma ilman kunnon pippaloita? Sinne oli siis ihan tilattu dj ja hetkessä ne kasas kaikki valosysteemit ja kajarit siihen uima-altaan viereen. Siellä soitettiin ihan tosi paljon funkkia ja huomas kyllä että Minaisin tytöt osas sitä tanssia. Pakko nyt vielä kerran todeta, että näillä brassitytöillä on ihan varmasti geeneissä se perseen heilutus, miten ne muuten muka osais joka ikinen niin hyvin?! :D Nimim. kiva yrittää tanssii sit niitten vieressä ja näyttää ihan typerältä kun ei ite osaa tanssii samalla tavalla...

Lauantainakin tuli valvottuu sit jonnekki aamuyöhön asti ja parin tunnin yöunien jälkeen herätys, aamupala ja sit oli taas kaikenlaista ohjelmaa. Aamulla oli yks tilaisuus, missä mua ja mun hostveljeä (joka siis työskentelee rotaryn nuorisovaihdon toimistossa täällä Recifessä) pyydettiin kertomaan vähän vaihto-oppilaisuudesta. Veli kerto jotain normi infoo ja vähän omasta vuodestaan ja minä myös, puhuin siis kaikille niille 220 ihmiselle mikkiin portugaliks mun vaihtovuodesta. Vaikka en mä mitään hirmu pitkää puhetta pitänykkään niin vähän tuli ylpee olo, kun selvisin siitä vaikka tuli vähän extemporeena ja ihmiset vieläpä ymmärs mua ja mun pernambucon aksenttia hahah. :D Joku oli vielä kuulemma kehunu mun veljellekkin et puhuin hyvin, jee! Sunnuntaina oli sit myös vähän sellanen virallisempi palkintojenjako-tilaisuus ja sen jälkeen oli sit sellanen epävirallinen versio. :D Voitin "paras vaihtari"-palkinnon (ja olin siis ainut vaihtari koko tapahtumassa) hahah. :D

Iltapäivän aikaan ihmiset rupes sit lähtemään ja illasta mekin oltiin jo takaisin Espera Felizissä. Viikonloppu oli huippu! Paljon uusia tuttavuuksia ja pääsin taas vastailemaan kaikkien järkeviin Suomi-kysymyksiin. :D Esimerkiks yks hauska tyyppi ei voinu millään uskoo kun sanoin, että Suomessa ei oo igluja eikä jääkarhuja. Se oli siitä sit niin järkyttyny, et lupasin että kuhan meen takas Suomeen ja tulee talvi, niin teen jonkunlaisen iglun ja postaan kuvan facebookissa hahah. :D

Sunnuntaina käytiin vielä illalla ulkona syömässä ja sit mentiinkin jo aikaseen nukkumaan, kun kaikki oli vähän väsyneitä viikonlopun jälkeen. Maanantaina nukuttiin pitkään, käytiin Isabelan, Igorin ja veljen kanssa ostamassa kaupasta pão de quejoa (Minas Gerais on kuulemma kuuluisa hyvästä pão de quejostaan) ja katottiin leffaa. Illasta mentiin interact-kokoukseen ja siellä sit hyvästeltiin kaikki ja bussi lähtikin kohti Rio de Janeiroa jo kymmeneltä illalla. Kotona täällä aina niin ihanan lämpimässä Recifessä (Minaisissa oli siis kylmä! Illalla laski johonkin 17 asteeseen, mikä on siis kymmenen astetta vähemmän mitä täällä on aina illalla...) oltiin tiistaina yhdentoista aikaan, rättiväsyneinä (ainakin mie, joka valvoin melkein koko viikonlopun :D) mutta tyytyväisinä!

-Kiira