Foz do Iguaçu part 1

Wuhuuu nyt on siis sen Foz do Iguacu-reissu postauksen aika! Reissusta kotiuduin jo perjantaina, mut mentiin viikonlopuks rannalle ja sit on ollu kaikkee mahollista tässä, niin nyt vasta kerkeen kirjottelemaan.

Eli siis maanantaina lensin São Paulon kautta Foz do Iguacuun ja maanantaina lähinnä majoituttiin hotellille, sit meillä oli infoo, syömistä ja toisiimme tutustumista. Tällä reissulla oli yhdistetysti tää Foz do Iguacu-reissun porukka ja Sul do Brasil-reissun porukka, jotka siis jatko tän Foz do Iguacun jälkeen Etelä-Brasilian kiertelemistä vielä kahdeksan päivän ajan. Tiistaina alko sit se varsinainen matka, aamusta suunnattiin heti Parque das aves, eli sellaseen puistoon missä oli kaikkia hienoja lintuja papukaijoista tukaaneihin.

Tän puiston jälkeen matka jatkui sinne itse Iguassun putouksille, Brasilian puolelle.

Putoukset oli niin isot ja hienon näköset että sitä on aika vaikee tähän sanoin kuvailla. Seuraavaks me syötiin lounasta siellä putouksilla ja sen jälkeen oli vuorossa vapaaehtoinen macaco safari. Ekana mentiin sellanen parin kilsan safari metässä ja sit käveltiin pikkumatka, jonka jälkeen hypättiin veneisiin. Veneillä mentiin ihan sinne putousten juurelle ja en voi muuta sanoo ku yks elämäni hienoimmista kokemuksista. Mentiin siis ihan tonne putousten juurelle veneellä ja sit ne pyöritteli meitä siellä muutenkin ympäriinsä, niin et kaikki oli aivan läpimärkiä loppujenlopuks. Ihan huikeeta.

Siinä kun istuin sit sen meidän safarikyydin paluumatkalla läpimärkänä ja kaatosateessa, mieleeni tuli yks kuva minkä näin joskus netissä. Siinä kuvassa luki näin: "collect moments, not things". Tajusin että tää lause on niin viisas. Tän ylimääräsen macaco safarin hinnalla olisin voinu ostaa esimerkiks uuden laukun, kun mentiin shoppailemaan Paraguaihin, mutta kauanko se uus laukku oikeesti ilahduttaa? Muutaman päivän sitä laukkuu katellessa olis varmaan tosi tyytyväinen, mut hetken päästä se oliskin jo ihan normi tavara ja unohtuis. Mutta mä en tuu ikinä unohtamaan miltä tuntui istua siinä veneessä, tuntee ne igassun putousten vesipisarat naamalla ja millaista oli nauraa niiden vaihtareiden kanssa, kun se veneen kuski ajo sellasta ympyrää että isot aallot vaan lensi sinne veneeseen. Todennäköisesti koko mun loppuelämän ajan, joka kerta kun muistelen tätä reissuu, niin se saa hymyn mun huulille.

Lisää huomenna!

-Kiira