Foz do Iguaçu part 3

jatkuu...


Torstaina aamulla matka jatkui kohti Argentiinaa! Sinne mennessä bussissa oli tosi hyvä meininki, kunnes rajalla selvisi että juuri tuona päivänä Argentiinassa oli tullut uusi laki voimaan, että ihmiset Australiasta, Usasta tai Kanadasta eivät voineet tulla maahan ilman jotain aikoja sitten täytettyjä lappuja ja maksettuja maksuja. Belo Brasil yritti sit maksaa niille rajaihmisille tuplana ja triplana ja tapella niiden kanssa, että miten tää on mahdollista kun he olivat just edellisenä iltana sinne soittaneet että onko kaikkki ok. Ei auttanu itkut markkinoilla, vaan aussilaiset, kanadalaiset ja usalaiset lähti toisella bussilla takasin Foz do Iguacun-kaupunkiin tekemään muuta ohjelmaa intialaisten ja taiwanilaisten kanssa, jotka jo valmiiksi siis tiesivätkin, että eivät voi maahan tulla ilman viisumia...

Argentiinan puolella mentiin kattomaan taas niitä putouksia ja sillä puolella pääsi kävelemään ihan sinne putousten yläpuolelle, mikä oli tosi hienon näköistä.

Syötiin siellä Argentiinan puolella ja sitten lähdettiin bussilla kohti vielä yhtä duty free-ostaria joka sijaitsi siellä Brasilian ja Argentiinan rajalla. Sieltä mukaan lähti vaan karkkia, erityisesti mars-suklaata, mitä oon ikävöiny täällä ihan kamalasti!! Yks meksikolainen osti sieltä myös fazerin suklaata!! Mä en tajunnu et siellä oli fazeriakin, mut ei toi nyt ihan kamalasti haittaa.

Sieltä Argentiinan puolelta ostettiin uusi-seelantilaisen Ellan kanssa tollaset inkkari-pillit, mitä sit opeteltiin koko bussimatka soittamaan hahah. Saatiin siinä myös idea, et mehän voitas järkätä vikan illan kunniaks talent show, niin päästäs näyttään tää meiän uus talentti. Kaikki tykkäs ideasta ja lopulta meillä oli sit illalla talent show! Hotellilla ei ollu oikein tarjota tiloja noin isolle porukalle, joten me pidettiin se hotellin takana olevalla parkkipaikalla. :D Talent showssa porukka tanssi ja laulo ja teki vaikka mitä tyhmää et saatiin kyllä nauraa ihan kunnolla. Ite soitin sit noita pillejä Ellan kanssa (ja eihän siitä mitään tullu) ja räppäsin suomeks Lauran kanssa hahah. :D

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja perjantaina piti sit lähteekkin jo kotiin. Lennettin yhessä saksalaisen Paulan kanssa kotiin. Sain kyllä taas paljon uusia kavereita ja en kyllä tuu ikinä unohtamaan tätä reissuu. Kiitos kaikille, oli ihan mahtavaa!

Viime viikon tiistaina Anniina Curitibasta tuli tänne meille Recifeen ja mentiin viime viikonlopuks biitsille ja mukaan tuli myös Ilari ja Johan, ketkä on täältä mun piiristä. Kaikenlaista kivaa on tehty ja vatsalihakset on ihan kipeenä nauramisesta, kirjottelen enemmän paremmalla ajalla!

-Kiira

Foz do Iguaçu part 2

jatkuu...

Keskiviikkona me lähdettiin aamusta kohti Paraguayta! Paraguayssa me lähinnä shoppailtiin muutamassa ostoskeskuksessa ja mulla ei oo kauheesti kuvia, kun siellä missä käveltiin kaduilla niin en uskaltanut mun isoo kameraa käyttää. Me oltiin siis Ciudad del leste-nimisessä kaupungissa, mikä on kuulemma maailman kolmanneks suurin duty free-alue Miamin ja Hong Kongin jälkeen. Mulla tarttu sieltä mukaan hajuvesi, kadulta kymmenen realin aurinkolasit ja ostarilta tollanen kiva hattu-tsydeemi mun bleizeriin muistoksi ja halpoja pringlesejä!

Mitä vaihtarit ostaa? RUOKAA

Sit kun tultiin takaisin Paraguaysta, niin mentiin Brasilian puolelle yhelle ostarille syömään. Sen jälkeen lähettiin kohti Hidrelétrica de Itaipua, mikä on siis tollanen paikka, missä tuotetaan ihan kamalasti energiaa käyttämällä vesivoimaa (mun on ihan kamalan vaikeeta ilmasta tätä juttuu suomeks :D) ja siis toi paikka kuuluu puoliks Paraguaylle ja puoliks Brasilialle.

 Illalla mentiin sit syömään hienoon ravintolaan, missä oli sellanen tanssishow.

Kerron lopuista päivistä vielä erillisessä postauksessa, niin ei tuu ihan kilometritarinaa tästä.

-Kiira

Foz do Iguaçu part 1

Wuhuuu nyt on siis sen Foz do Iguacu-reissu postauksen aika! Reissusta kotiuduin jo perjantaina, mut mentiin viikonlopuks rannalle ja sit on ollu kaikkee mahollista tässä, niin nyt vasta kerkeen kirjottelemaan.

Eli siis maanantaina lensin São Paulon kautta Foz do Iguacuun ja maanantaina lähinnä majoituttiin hotellille, sit meillä oli infoo, syömistä ja toisiimme tutustumista. Tällä reissulla oli yhdistetysti tää Foz do Iguacu-reissun porukka ja Sul do Brasil-reissun porukka, jotka siis jatko tän Foz do Iguacun jälkeen Etelä-Brasilian kiertelemistä vielä kahdeksan päivän ajan. Tiistaina alko sit se varsinainen matka, aamusta suunnattiin heti Parque das aves, eli sellaseen puistoon missä oli kaikkia hienoja lintuja papukaijoista tukaaneihin.

Tän puiston jälkeen matka jatkui sinne itse Iguassun putouksille, Brasilian puolelle.

Putoukset oli niin isot ja hienon näköset että sitä on aika vaikee tähän sanoin kuvailla. Seuraavaks me syötiin lounasta siellä putouksilla ja sen jälkeen oli vuorossa vapaaehtoinen macaco safari. Ekana mentiin sellanen parin kilsan safari metässä ja sit käveltiin pikkumatka, jonka jälkeen hypättiin veneisiin. Veneillä mentiin ihan sinne putousten juurelle ja en voi muuta sanoo ku yks elämäni hienoimmista kokemuksista. Mentiin siis ihan tonne putousten juurelle veneellä ja sit ne pyöritteli meitä siellä muutenkin ympäriinsä, niin et kaikki oli aivan läpimärkiä loppujenlopuks. Ihan huikeeta.

Siinä kun istuin sit sen meidän safarikyydin paluumatkalla läpimärkänä ja kaatosateessa, mieleeni tuli yks kuva minkä näin joskus netissä. Siinä kuvassa luki näin: "collect moments, not things". Tajusin että tää lause on niin viisas. Tän ylimääräsen macaco safarin hinnalla olisin voinu ostaa esimerkiks uuden laukun, kun mentiin shoppailemaan Paraguaihin, mutta kauanko se uus laukku oikeesti ilahduttaa? Muutaman päivän sitä laukkuu katellessa olis varmaan tosi tyytyväinen, mut hetken päästä se oliskin jo ihan normi tavara ja unohtuis. Mutta mä en tuu ikinä unohtamaan miltä tuntui istua siinä veneessä, tuntee ne igassun putousten vesipisarat naamalla ja millaista oli nauraa niiden vaihtareiden kanssa, kun se veneen kuski ajo sellasta ympyrää että isot aallot vaan lensi sinne veneeseen. Todennäköisesti koko mun loppuelämän ajan, joka kerta kun muistelen tätä reissuu, niin se saa hymyn mun huulille.

Lisää huomenna!

-Kiira