How do you know what is to seize the day, if you never saw the time running so fast?

Tänään oon ollu tasan kolme kuukautta täällä brasseissa. Voin sanoo että nää kolme kuukautta on ollu elämäni tunnerikkaimmat kuukaudet. Suomessa ollessa sitä kyllä ties aina et miltä tuntuu, sitä joko vitutti tai oli iloinen tai jotain siltä väliltä, mut täällä ollessa on muutamia kertoja ollu sellanen ihme olotila et samaan aikaan on pieni masis, ikävä ja vitutus mut kuitenkin ihan suunnattoman onnellinen ja ilonen kaikesta mitä täällä on. Toi tunnetilan on hyvin hämmentävä kun ei tiiä mitä pitäis ajatella. Nää kolme kuukautta on myös samalla ollu varmaan elämäni haastavimmat kuukaudet, mut samaan aikaan palkitsevimmat ja uskon jo nyt et tää vuos tulee olemaan se mun elämän paras vuosi, niinkun kaikissa vaihtarijutuissa sanotaan.

Musta tuntuu et oon nyt jo muuttunu ihmisenä tosi paljon. Oon paljon avoimempi ja rohkeempi kun tänne tullessa. Muistan mun ekat viikot koulussa kun vaan katoin ihmeissään kun kaikki ihmiset riehuu ja huutaa koulussa, et miten ihmisillä on pokkaa tehä ihan hulluja juttuja kaikkien muitten ihmisten edessä? Mut nyt oon huomannu et rupeen itekkin pikkuhiljaa olemaan se joka laulaa ja tanssii tai muuten vaan riehuu siellä muitten kanssa. Muistan myös, että kun ennen lähtöä mun piti soittaa suurlähetystöön enkuks ja se oli ihan hirveen pelottavaa ja olin kauheen ylpee itestäni kun sain soitettuu sinne. Nyt on ihan arkipäivää et heitän läppää kavereitten kaa enkuks tai portugaliks. Mulla on muutenkin tullu ihan hirveesti rohkeutta puhuu ja tehdä asioita. Suomessa olin myös välillä hirveen kärsimätön ihminen, niin tää Brasilia taitaa olla mulle just se oikee maa, koska täällä muunmuassa aikakäsitys on hieman erilainen,  asiat ei aina mee ihan suunnitelmien mukaan ja kaikenhan voi aina hoitaa huomenna tai vaikka ens viikolla... Tää ärsytti mua aluks ihan hirveesti mut nyt oon jo ruvennu tottuu siihen. Oon muutenki oppinu ottaaa rennosti asioitten kanssa, kaikki järjestyy kyllä ilman turhaa stressaamista ja murehtimista. Oon vaan miettiny et oon varmaan suomalaisten näkökulmasta ihan sekopää kun tuun takasin, kun täällää ihmiset oikeesti tekee hulluja asioita ihan rohkeesti ja avoimesti, eikä ujostele yhtään niin paljon... :D

Mut hei siis tänään tasan kolme kuukautta täällä ja vielä onneks montamonta edessä! Mulla on tällänen vaihteleva motivaatio tän blogin kanssa kun välillä oon pari viikkoo kirjottamatta ja sit yhtäkkii kirjotan monena päivänä peräkkäin haha. Koittakaa kestää... :D

-Kiira