Kysy ! Ask ! Pergunte !

Täällä Brasilian maalla on nyt vietetty jo reilu kolme kuukautta, niin nyt seuraavaks ajattelin tehdä kysymyspostauksen. Eli siis kommenttiboksiin voi jättää kysymyksiä liittyen tähän vaihtoon, aikaan ennen vaihtoa, tulevaisuuteen, muhun itteeni tai ihan mitä vaan keksitte. Kysymyksiin vastaan sitten parhaani mukaan erillisessä postauksessa. :)

Eli nyt kaikki lähettämään paljon kysymyksiä, että mulla on jotain mihin vastata. Muistakaa et ei oo tyhmiä kysymyksiä, on vaan tyhmiä vastauksia. ;)

-Kiira

Last friday night, do it aall agaaain

 Viime viikonloppu oli taas yks parhaista viikonlopuista täällä. Perjantaina skippasin normi tapaan iltapäivätunnit (oon täällä olon aikana ollu yhen kerran perjantain iltäpäivätunneilla, eikä siellä ollu sillon melkein ketään, niin päätin et sama olla menemättä enää :D)  ja sen sijaan lähdin serkun kanssa Boa Vistan ostarille ostamaan mulle hiusväri! Illemmalla sit mun hostäiti värjäs sit mun hiukset, pääsin vihdoinkin mun kauheesta juurikasvusta eroon! Väri muuttu sellasesta punaruskeesta tumman ruskeeks, kuvia alempana. :) Päivällä sit myös yks rotarytyyppi otti yhteyttä mun hostiskään et voitasko me majottaa yks vaihtari meille viikonlopuks (lauantain tapahtuman takii) ja sit illalla meille tuli slovakialainen tyttö Zita Aracajusta. Zita oli kuitenkin sen verran väsyny et jäi nukkumaan kun mä lähdin Juliannen ja Marcelon kanssa serkun formatura juhliin. Fromatura tarkottaa vähän niinku penkkareita täällä, mut sitä juhlitaan ihan eri tavalla. Aluks tää juhla oli vähän tylsä, mut kyl se sit siitä kun oli hyvää ruokaa, musiikkia ja seuraa! Opettelin taas vähän forroa, kun mun kaikki serkut on tosi pitkiä. :D Kotona oltiin joskus kolmen maissa...

Sisko, mie ja serkkuja!

Laauantai aamuna herätyskello soi sit jo seittemän aikaan ja sit taas lähettiin. Lauantaina oli mun rotarypiirin nuorisovaihdon 30v. synttärit, parabéns! Sinne lähettiin Zitan kanssa Arthurin kyydillä. Itseasiassa tää tapahtuma oli suurinpiirtein koko päivän pelkkiä puheita ja sen sellasta, mut päivä ei kuitenkaan ollu tylsä koska melkein kaikki tän piirin vaihtarit oli siellä. Näin myös nää suomalaiset, pääsin puhumaan suomee ja kaiken lisäks Ilari toi mulle karkkii!

Suomivaihtarit ja -rotex :)

Karkit <3 ja Johankin siinä ylisöpönä vieressä haha

No mut tää juttu loppu joskus neljän jälkeen ja sit lähettiin kotiin Zitan ja Isabellan kanssa. Isabella on yks jenkkivaihtari Caruarusta, johon jo vähän tutustuin Maragogissa mut en sen pahemmin. Lauantaina Isabella sano et sekin vois jäädä Recifeen yöks jos pääsis jonkun luokse, niin mä sit ehotin et haluisko tulla meille. Tykkään niin paljon tästä kun vaihtarina ollessa voi niin lyhyessä ajassa tulla hyviks kavereiks jonkun kanssa! Iltapäivä hengattiin meillä kotona ja mietittiin et mitäs voitais tehä illalla. Muutaman muuttuneen suunnitelman jälkeen lähettiin Isabellan, Tiagon (rotex) ja Ilarin kanssa te quiero con limaoon, eli siis partyy! Ilta oli ihan huippu ja törmäsin tuolla bileissä yhteen brasilialaiseen tuttuunkin ja hengasin sit sen ja sen kavereittenkin kanssa. :) Hostvanhemmat tuli sit hakemaan mut ja Isabellan joskus puol 4 maissa. Sunnuntaina sanottiin aamupäivästä heipat Zitalle (joka siis halus eilen jäädä mielummin nukkumaan) ja sit vietettiin Isabellan kanssa kunnon lazy day. :D Isabellan siskon piti tulla hakemaan sitä jo 11 aikoihin aamulla, mut loppujen lopuks se tulikin kuuelta illalla (tää on tää Brasilia..) mut ei se kyllä haitannu yhtään. Päivällä me käytiin jätskillä, vähän kuvailtiin, syötiin paljon, katottiin leffa (=nukuttiin molemmat) ja muuten vaan naurettiin ihan supertyhmille ja väsyneille jutuille. Oli oikeesti aika laiska päivä, mut tälläsiikin tarvitaan!

 Maanantaina menin mun hostiskän kanssa tutustumaan mun uuteen ratsastuskouluun!! Oikeesti, voi sitä fiilistä kun pääsin ihan oikeelle tallille ja näkemään ihan ratsuhevosia kolmen kuukauden jälkeen... Siellä ratsastin ihan pikkusen että opettaja näki mun tason. Loppujen lopuks hyppäsin sit jotain 90cm pystyä kaheksikolla ja opettaja oli ihan innoissaan et ens kuussa kisoihin just ysikymppii! Siis arvatkaa olinko innoissani?! Ja parasta oli se et tajusin melkein kaiken mitä se opettaja sano vaikka hostiskä ei tajunnu puoliakaan. Mulla on nyt tästä lähtien vakiotunti joka perjantaina. Oi vitsi, olin kyllä niin onnellinen ton tallireissun jälkeen, ei sitä voi muuta todeta kun että joskus heppatyttö, aina heppatyttö ja ei siitä pääse eroon vaikka lähtis maapallon toiselle puolelle. Perjantaina mulla oli sit eka kunnon tunti, menin samalla hevosella ja tässä alhaalla on muutama kuva tunnista. Varusteet on vielä vähän mitä sattuu, mut ens viikolla jo ehkä vähän oikeemmanlaisissa kamppeissa. :)

Muuten viime viikolla oon muunmuassa pelannu lentopalloo, ollu kattomassa meiän koulun futsal peliä ja käyny kavereitten kanssa kattomassa paranormal activityn leffassa. :) AINIIN ja vihdoinkin mun äitin kaks kuukautta sitten lähettämä paketti tuli!! Sain siis lisää karkkia, jee <3 Tässä alhaalla vielä pari kuvaa mun uusista hiuksista, vielä ne kyllä vähän näyttää punertavilta, mut eipä toi mua haittaa. :)

Mulla on ollu niin ikävä suomalaisia karkkeja!!

-Kiira

How do you know what is to seize the day, if you never saw the time running so fast?

Tänään oon ollu tasan kolme kuukautta täällä brasseissa. Voin sanoo että nää kolme kuukautta on ollu elämäni tunnerikkaimmat kuukaudet. Suomessa ollessa sitä kyllä ties aina et miltä tuntuu, sitä joko vitutti tai oli iloinen tai jotain siltä väliltä, mut täällä ollessa on muutamia kertoja ollu sellanen ihme olotila et samaan aikaan on pieni masis, ikävä ja vitutus mut kuitenkin ihan suunnattoman onnellinen ja ilonen kaikesta mitä täällä on. Toi tunnetilan on hyvin hämmentävä kun ei tiiä mitä pitäis ajatella. Nää kolme kuukautta on myös samalla ollu varmaan elämäni haastavimmat kuukaudet, mut samaan aikaan palkitsevimmat ja uskon jo nyt et tää vuos tulee olemaan se mun elämän paras vuosi, niinkun kaikissa vaihtarijutuissa sanotaan.

Musta tuntuu et oon nyt jo muuttunu ihmisenä tosi paljon. Oon paljon avoimempi ja rohkeempi kun tänne tullessa. Muistan mun ekat viikot koulussa kun vaan katoin ihmeissään kun kaikki ihmiset riehuu ja huutaa koulussa, et miten ihmisillä on pokkaa tehä ihan hulluja juttuja kaikkien muitten ihmisten edessä? Mut nyt oon huomannu et rupeen itekkin pikkuhiljaa olemaan se joka laulaa ja tanssii tai muuten vaan riehuu siellä muitten kanssa. Muistan myös, että kun ennen lähtöä mun piti soittaa suurlähetystöön enkuks ja se oli ihan hirveen pelottavaa ja olin kauheen ylpee itestäni kun sain soitettuu sinne. Nyt on ihan arkipäivää et heitän läppää kavereitten kaa enkuks tai portugaliks. Mulla on muutenkin tullu ihan hirveesti rohkeutta puhuu ja tehdä asioita. Suomessa olin myös välillä hirveen kärsimätön ihminen, niin tää Brasilia taitaa olla mulle just se oikee maa, koska täällä muunmuassa aikakäsitys on hieman erilainen,  asiat ei aina mee ihan suunnitelmien mukaan ja kaikenhan voi aina hoitaa huomenna tai vaikka ens viikolla... Tää ärsytti mua aluks ihan hirveesti mut nyt oon jo ruvennu tottuu siihen. Oon muutenki oppinu ottaaa rennosti asioitten kanssa, kaikki järjestyy kyllä ilman turhaa stressaamista ja murehtimista. Oon vaan miettiny et oon varmaan suomalaisten näkökulmasta ihan sekopää kun tuun takasin, kun täällää ihmiset oikeesti tekee hulluja asioita ihan rohkeesti ja avoimesti, eikä ujostele yhtään niin paljon... :D

Mut hei siis tänään tasan kolme kuukautta täällä ja vielä onneks montamonta edessä! Mulla on tällänen vaihteleva motivaatio tän blogin kanssa kun välillä oon pari viikkoo kirjottamatta ja sit yhtäkkii kirjotan monena päivänä peräkkäin haha. Koittakaa kestää... :D

-Kiira

Keep active to keep alive

Oon aina tykänny paljon urheilusta ja oon aina halunnu olla hirmu urheilullinen. Suomessa harrastin siis pääosin ratsastusta ja se vei tosi paljon mun aikaa. Sen lisäks kävin salilla, välillä lenkkeilemässä ja talvella luistelemassa yms muuta. Musta tuntuu että vaikka Suomessakin mulla oli salikortti niin en kuitenkaan saanu itteeni niin paljoo niskasta kiinni et oisin jaksanu raahautuu sinne enempää kun sen kerran pari kertaa viikossa, tai sit se johtu vaan ajan puutteesta. Mut tosiaan Suomessa ratsastin aika paljon ja sitä oon kyllä ikävöiny täällä. Oon on nyt ollu kolme kuukautta ratsastamatta ja on kyllä ollu vähän tuskaa. Ei oo kaheksan vuoden tallilla ramppaamisen jälkeen helppoo yhtäkkii vaan lopettaa kokonaan. Mutta tästä syystä mä meen ens viikolla tutustumaan tänne ja sit alotan ratsastustunnit kerran viikkoon. Oon niin innoissani! :) Saa nähä miten sujuu, kun voi olla et täällä ratsastetaan pikkusen eri tavalla ja muutenkin opetus on portugaliks..

Mut täällä tosiaan alotin jo ihan alussa koulussa pelaamaan lentopalloo. Treenit on kaks kertaa viikossa ja oon tykänny ihan tosi paljon. :) Täällä voi pelata koulun joukkueissa ja se on ilmasta ja tosi helppo alottaa. Melkein kaikilla kouluilla on on omat joukkueet ja siks tosi monet nuoret harrastaa jotain urheiluu, mun mielestä aika toimiva systeemi. Sillon alussa mietin lentopallon ja futsalin välillä, mut nää koulun opettajat sano et lentopallo on mulle parempi koska futsalissa tytöt pelaa paljon agressiivisemmin. Nyt kuitenkin viime viikolla futsal-tytöt kysy multa et haluisinko tulla mukaan treeneihin ja keskiviikkona olin sit mun ekoissa futsal-treeneissä. Ekat treeenit meni ihan hyvin, vaikka Suomessa en pahemmin fudista oo pelannukkaan. Aluks oli ihan normi treenit ja sit oli harjotuspeli (jossa olin kyllä kieltämättä aika pihalla), mut tein jopa yhen maalin! :D Mut joo, tykkäsin ihan tosi paljon! Futsal-treenitkin on kaks kertaa viikossa, eli koulussa pelaan neljänä päivänä viikossa. Oon aika onnistuneesti alottanu just nää kaks varmaan Brasiliassa pelatuinta lajia, fudiksen ja lentiksen. :D

Koulun liikkavaatteet

Kuukaus sitten alotin myös salilla käymisen, mut nyt lopetan sen koska mulla ei oo enää aikaa eikä rahaa käydä siellä, kun alotan sen ratsastuksen ja muutenkin tykkään enemmän noista joukkuelajeista. Mun kuntosali on ihan uus ja vaan muutaman kilometrin päässä mun kodista ja menin sinne aina bussilla (jee osaan jo kulkee sinne yksin bussilla :D). Salilla käyminen on täällä paljon halvempaa, mulla maksaa 65 realii kuukaudessa ja siihen hintaan saa siis käydä ihan niin paljon kun huvittaa. Lisäks siellä salilla on aina yks tai kaks tyyppii jotka neuvoo ja opastaa koko ajan. Ekat viikot meni siis ihan silleen et se tyyppi neuvo joka kerta et mitä teen ja kuinka monta kertaa ja millä painoilla, nykyään mulle tulostetaan aina tullessa kuitti missä tää kaikki lukee. Salilla oon nyt käyny yleensä 2-4 kertaa viikossa.

Oon kyllä tosi tyytyväinen et täällä on näin helppoo alottaa koulussa urheilun harrastaminen ja jotenkin oon myös tosi tyytyväinen itteeni et oon saanu itteeni niskasta kiinni ja oikeesti alottanu kaiken tän, kun kerran tykkään. :)

-Kiira

Agora eu fiquei doce, igual caramelooo

Ihan ekaks pitää sanoo et toi otsikko ei nyt liity yhtään mitenkään mihinkään, muutenku et toi kappale soi mulla ihan koko ajan päässä. Ja kaikki laulaa ja tanssii sitä koko ajan. Kuuntele tästä. Sit seuraavaks varotan et tästä tulee varmaan aika hehtaaripostaus kun viime kerrasta on jo aikaa. Mut siis näitten viime viikkojen aikana oon hengaillu kavereitten kanssa, juhlinu Jennyn 16-v synttäreitä, ollu häissä, viettäny lomaa Itamaracalla, ruskettunu vähän lisää ja sen sellasta.

Viime viikolla vietettiin siis Jennyn (vaihtari USA:sta) synttäreitä niitten kotona. Siellä oli mun lisäks Anna (meksiko) ja Abbie (kanada) ja sit muutama Jennyn kaveri ja sukulaisia. Oli ihan tosi hauskaa ja jäätiin kaikki vaihtarit sit Jennyn luokse yöks ja torstaina skipattiin koulu ja alotettiin loma vähän etuajassa. :)

Happy birthday Jenny (USA) 16v!

Tosi söpöjä ollaan Abbien kaa :D

Vaihtaritytöt <3

Hahaha ollaan ihan malleja Abbien kaa?

Villi meno

Yks päivä olin Carolinen luona Marilian kanssa ja opeteltiin tanssimaan tota Camaro amareloo, haha :D

Sit tosissaan täällä oli lomaa perjantaina ja maanantaina ja meiän perhe suuntas rannalle! Näillä on talo Itamaracalla ja siellä oltiin torstaista lauantaihin.Torstaina tultiin niin illasta niin ei hirveemmin tehty mitään. Perjantai aamuna meiän oli tarkotus lähtee autolla kiertelemään, mut auto hajos. :D Joten sit me vietettiin aamupäivä ihan siinä omalla asunnolla, pelattiin siskon kanssa rannalla lentistä ja otettiin aurinkoo (jee tällä kertaa rusketuin, en palanu!), syötiin ja sit lähettiin sellasella bussin tapasella systeemillä liikenteeseen. Käytiin kattomassa sellanen peixe-boi juttu ja sen jälkeen vähän kierreltiin kävellen ja otettiin kuvia ennenkuin palattiin takasin kotiin.

Peixe-boiiiiiiiiiii

Hate u sister. - Hate you too. Meillä on siskon kanssa tälläsii tosi hyvii vitsejä, mut todellisuudessa ei olla ikinä riidelty mistään. :D

Just kidding, love you sister <3

Brasiiiilll <3 and fail with the flag...

Perjantai-iltana käytiin sit vielä siskon kanssa katteleen Itamaracan huikeeta keskustaa. :D Lauantaina herättiin aamu neljätltä ottamaan kuvia auringon-noususta. Ei ihan hirmu hyvin näkyny kun oli sen verran pilvistä, mut jonkun verran kuitenkin. :) Mut pelkästään meri siinä aamunvalossa oli kyllä heräämisen arvonen! Lauantaina lähettiin sit aamupäivästä kotia kohti sellasella taksi systeemillä, porque carro morreu, haha. :D

Seuraavaks lähettiin koko perheellä Carpinaan, hostiskän veljen häihin. :) Kirkossa oli vähän tylsää,  niinkun kuvasta näkee mitä siskon kanssa tehtiin (voi ei tulee kauheen epäkunnioittava olo kun kattoo tota kuvaa, mut älkää huoliko ei se seremonia ollu vielä alkanu :D) Kirkon jälkeen lähettiin sit sinne juhlapaikkaan, mikä oli kyllä hieno ja juhlat oli kivat mut musta tuntuu et jotkut niistä 15vee juhlista on ollu melkein yhtä hienot. Tuntu tosi oudolta kun mun mielestä Suomessa häät saattaa olla just ne isoimmat juhlat minkä ihminen elämänsä aikana järjestää ja sit täällä  kun ihmiset on tottunu juhlimaan kaikkee aika isosti niin sit häät ei ollu "sen kummallisemmat" ku sweet 15... Mut tietenki varmasti riippuu ihmisestä millaset pippalot järjestää. Mut en sano et ei ois ollu hauskaa!

Serkkuja!

Hostäiti :)

Minhas irmãs

Sunnuntaina ei oikein tapahtunu hirveemmin mitään, oli itseasiassa aika tylsä päivä. Maanantaina menin siskon ja sen kavereitten kanssa rannalle. Tiistaina alko koulu ja reenit ja niin edespäin, aattelin et seuraavaks kirjotan postauksen näistä urheilujutuista mitä oon täällä alottanu, kun niitä on nyt ihan reilusti. :D

Portugali rupee sujumaan jo sen verran et oikeestaan puhun kaikkien muitten kanssa portugaliks paitsi siskon kanssa puhutaan sekaisn kaikkee portugalii, enkkuu ja suomee (sisko on ollu innokas oppilas suomen kanssa!). Mut täytyy kyllä myöntää et oon et oon aika sekasin kaikkien noitten kielten kanssa. Normaalisti kun herään aamulla niin ajattelen suomeks, koska nään unet suomeks (yhen kerran muistan et näin unta portugaliks!) ja yleensä mun pää kääntyy päivän mittaan enkuks tai portugaliks kun puhun ihmisten kanssa. Aika hämmentävää... Eilen puhuin facebookissa neljällä eri kielellä samaan aikaan, enkuks, portugaliks, suomeks ja sit yhen vaihtarikaverin kaa joka puhuu ruotsii niin kokeiltiin puhuu ruotsii kun olin ihan huolestunu et en muista enää mitään ja en kyllä muistanukkaan. Kaveri kysy et mitä kuuluu ja mun piti kattoo vastaus google kääntäjällä ku ei tullu mitään mieleen. Hahaha. Sen jälkeen luulin onnistuneesti kirjoittaneeni jonkun lauseen ja kun luin sen uudestaan niin puolet sanoista oli vahingossa portugalia. Sitten päätin että ihan sama koko ruotsi, meen sit vaikka kertaus kurssille kun tuun takasin Suomeen, nyt keskityn portugaliin. :D

Täällä rupee nyt tulemaan kesä ja melkein joka päivä lämpötila huitelee siinä 30 asteen paikkeilla. Ja kun tää ei oo ees kuumin vaan koko ajan kuulemma lämpenee. En valita, mut ihan pakko sanoo et välillä on vähän ikävä suomen viiletä ja raikasta ilmaa! Tän takii oon muutaman kerran jäähdyttäny mun huoneen ihan jääkaapiks ilmastoinnilla ja sit ollu ihan onnnellisena huppari päällä haha. Täällä ei hirveemmin huppari päällä kuljeta, enkä takkia oo kertaakaan ottanu kaapista.... :D

Kirjottelin tosissaan sit ihan enemmänkin kuulumisia.. Yritän vähän ryhdistäytyä ja kirjoitella useemmin ja nyt pian kirjoitella sen urheilupostauksen! ;) Tchauu


-Kiira

Kuvaukset 21.9.

Vihdoinkin sain aikaseks tehtyä tän postauksen! Tän tekemisessä kesti kauan, koska Barbaralla kesti yli kaks viikkoa antaa mulle nää kuvat ja sit kun sain nää kuvat nii mulla ei oo ollu aikaa kirjotella. Mut nyt siis kerron tarkemmin niistä kuvauksista, jotka oli 21.9. (herran jestas ku siitäki on jo pitkä aika:D). Koko homma lähti siitä, et yks mun luokkakaveri tuli kysymään multa et haluisinko tulla malliks, kun sen äiti on valokuvaaja. No mä olin sit ihan innoissani et joo tottakai. Se mun kaverin äiti valokuvaa ihan ammatikseen ja se tarvis lisää kuvia sen yrityksen nettisivuille, eli nää kuvat oli ihan vaan sitä varten et nää kuvat meni sinne sen nettisivuille ja mä sain sit vuorostaan kaikki kuvat omaan käyttöön cd:llä. :)

Mut sit ite siihen kuvauspäivään, mikä oli siis jo monta viikkoo sitten. Se oli perjantai ja mun ei tarvinnu mennä ollenkaan kouluun sinä päivänä. Iltapäivästä menin sit Barbaran luokse ja siellä Barbara ja Widja (Barbaran äiti) laitto mun hiukset ja meikit. Niihin meni yhteensä yli 2 tuntia. :D Sit lähettiin autolla liikenteeseen ja ekana mentiin sinne Widjan yritykselle hakemaan jotain tavaroita ja siellä otettiin kans muutama kuva. Seuraavaks suunnattiin parque Jaqueiraan ja sen jälkeen vanhaan Recifeen, yhteensä kuvia otettiin 4 eri paikassa. Ei voi muuta sanoo ku et oli ihan huippu päivä ja kiva kokemus. :) Kuvia sain yhteensä 160, niin laitan tähän nyt sit ihan useemman.

 

Ja nyt ihan tosissaan yritän saada aikaseks kirjoteltuu myös muista kuulumisista pian. :)

-Kiira