17 huhtikuuta, 2012

If you can dream it, you can do it

Ajattelin seuraavaks tehdä postauksen ja kertoa siitä miten oon päässyt tähän tilanteeseen et oon muutaman kuukauden päästä lähössä vuodeksi Brasiliaan. Varotan jo nyt, postauksesta tulee pitkä. :D Toivottavasti joku ees jaksaa lukee. :)

Kaikki lähti ala-asteen loppupuolella, viidennellä tai kuudennella luokalla, kun muistaakseni luin jotain kirjaa missä kerrottiin vaihto-oppilaasta. Silloin innostuin ensimmäisiä kertaa asiasta, itseasiassa en varmaan ennen sitä edes tiennyt mitä on lähteä vaihto-oppilaaksi. Seiska-luokalla kerroin porukoille, että olis kiva lähteä joskus vaihtariksi. En silloinkaan vielä tiennyt asiasta hirveesti, ja ajattelin että olisin lähdössä Usaan tai Australiaan.

Mietin asiaa siinä sen muutaman vuoden, mietin aika paljon että miten pystyisin jättämään mun kaverit ja harrastukset tänne. Mitä vanhemmaks tulin, sitä varmempi olin että jonnekkin haluaisin lähteä. Ysillä rupesin sitten ihan kunnolla selvittelemään asioita, aluksi en tietenkään tiennyt muista kuin kaupallisista järjestöistä. Ne oli kuitenkin niin kalliita, että niihin ei ollut mitään mahdollisuuksia. Pieni epätoivo iski. Sitten rupesin miettimään kielimatkoja, jossain infossakin käytiin. Kielimatkalle olisin ehkä päässytkin jos olisin todella sinne halunnut ja tehnyt töitä sen eteen. Hylkäsin kuitenkin kielimatka suunnitelmat, samoin kuin IB-luokalle hakemis suunnitelmat, vaikka ei ollut todellakaan varmaa että minnekkään vaihtoon pääsisin. Tuolloin meidän opo sanoi mulle että jos olen tosissani ajatellut lähteä vaihtoon, ei kannata hakea IB:lle, koska sieltä on vaikea lähteä tavalliseen vuosivaihtoon (tai lähinnä tulla takaisin enää IB:lle.)


Tässä vaiheessa alko sit armoton eri järjestöjen ettiminen ja vertailu. Tutkin kyllä niin tarkasti niin monet järjestöt ja kaikki stipendi mahdollisuudet ja sen sellaiset, että ne on kyllä päässä vieläkin aika hyvin. Oon joillekkin kavereille vähän niinkuin vaihtarijärjestöwikipedia, tai ne ainakin osaa kääntyy mun puoleen kun ite miettii järjestöjä. :D Kun olin sitten käynyt kaikki järjestöt läpi, epätoivo rupes olemaan tosi suuri. Kaikki tuntui ihan liian kalliilta ja mahdottomilta, kaikki muut paitsi Rotary, jonka nettisivut oli silloin vielä hieman epäselvät ja ei oikein niistä saatu selville että täytyiskö meidän ottaa vaihtari. Selviteltiin sit asiaa ja sit oli se ihana päivä kun äiti lupas että saan hakea vaihtoon! Asia tuntui silloin vielä vähän kaukaiselta, mutta kuitenkin askeleen lähempänä mun unelmaa. Elokuussa olin yhteydessä Joensuun klubin nuosivaihto ihmisiin ja lähettelin vapaamuotoisen hakemuksen. Syksyllä mun ykkösmaatoive oli vieläkin Australia, mutta Brasilia astui pian mukaan kuvioihin kun rupesin miettimään laajemmin kaikkia vaihtoehtoja mitä oli. Samoihin aikoihin bongasin YFU:n global players-stipendin, ja käytiin sielläkin infossa ja hain stipendiä. Stipendiä hain ensimmäisenä vaihtoehtona Brasiliaan. Myöhemmin syksyllä kävin Rotaryn haastattelussa, joka kesti n.10 minuttia, ja oli ennemminkin keskustelu.


Joensuun Rotaryn kautta oli tänä syksynä neljä hakijaa, ja yksi valittaisiin. Epätoivo iski taas kun nuorisovaihtoasiamies soittelin vanhempien kanssa ja mainitsi samalla että ei ole aikoihin ollut näin tasavertaisia hakijoita. No reilu viikon päästä tuli kuitenkin se ehkä mun elämän paras puhelu, missä mulle kerrottiin että mut oli valittu niistä neljästä hakijasta. En hirveesti muista siitä puhelusta muuta, olin hieman sekaisin silloin. :D

Sitten alkoi se kuuluisa paperisota ja asioiden selvittely. Jouluksi kuitenkin oli asiat hallinnassa ja sitten eikun odotettiin maatietoja. Olo oli tosi helpottunut, vihdoinkin oli varmuus että tosissaan pääsee lähtemään. Kuitenkin alkuvuoden pari ekaa kuukautta tuntui niin pitkiltä, kun matietoja ei vaan kuulunut. Sitten 10.2 sain sähköpostia että olen lähdössä Brasiliaan, ja voi sitä riemun määrää.

Tässä sitä nyt ollaan, matkalla toteuttamaan unelmia, reilun kolmen kuukauden päässä Brasiliasta. Pikkuhiljaa se alkaa tuntua todelliselta, mä oon todellakin lähdössä vaihtariksi. Tän postauksen tarkotuksena oli kai kertoa että miten mä oon saanut toteutettua mun unelman, ja halusin vaan sanoa että uskokaa tekin omiin unelmiinne!

kuvat weheartit.com
 
-Kiira

8 kommenttia:

  1. Kiva postaus! En pysty uskoo et täs on enää pari kolme kuukautta kun vaihtarit lähtee maailmalle! Tuntuu et oisin vast ollu siinä haastattelusta vaik siitäki on jo yli vuos haha :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja aika menee oikeesti ihan tosi nopeesti, kohta me ollaan jo toisella puolella maailmaa! :D

      Poista
  2. Tää oli hirmusen kiva postaus. Musta on aina niin hirveen kiva lukee, miten ihmiset saavuttaa jotain, mistä ne on haaveillut kauan. :) Ehkä mä voisin tehdä itekkin tämmösen vastaavan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, musta ois kyllä kiva lukee jos säkin tekisit tälläsen! :)

      Poista
  3. Ihana postaus! tulin niiin fiiliksiin tästä!!:) En pysty kyl vieläkään sisäistää sitä et kolme kuukautta ja maailma kutsuu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Omatkin fiilikset nous astetta korkeemalle kun kirjottelin tätä, kun tuli taas mieleen et mistä on lähetty ja nyt ollaan jo näin lähellä lähtöö! :D

      Poista
  4. Sulla on ihanaihana blogi! Tää on ihan kun lukis omia ajatuksiaan:D Niiin kiva, et joku muukin tajuaa just nää fiilikset, kun ei oo viimeseen puoleen vuoteen pystyny keskittyy mihinkään muuhun kun sähkärin tsekkailuun ja loputtomiin ajatuksiin koko vuodesta..:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Niin, nää on varmaan aika yleisii ajatuksii vaihtareille. :D Mut tosi kiva kun on tutustunu muihin vaihtareihin jotka jakaa samat fiilikset!

      Poista