Kaikki lähti ala-asteen loppupuolella, viidennellä tai kuudennella luokalla, kun muistaakseni luin jotain kirjaa missä kerrottiin vaihto-oppilaasta. Silloin innostuin ensimmäisiä kertaa asiasta, itseasiassa en varmaan ennen sitä edes tiennyt mitä on lähteä vaihto-oppilaaksi. Seiska-luokalla kerroin porukoille, että olis kiva lähteä joskus vaihtariksi. En silloinkaan vielä tiennyt asiasta hirveesti, ja ajattelin että olisin lähdössä Usaan tai Australiaan.
Mietin asiaa siinä sen muutaman vuoden, mietin aika paljon että miten pystyisin jättämään mun kaverit ja harrastukset tänne. Mitä vanhemmaks tulin, sitä varmempi olin että jonnekkin haluaisin lähteä. Ysillä rupesin sitten ihan kunnolla selvittelemään asioita, aluksi en tietenkään tiennyt muista kuin kaupallisista järjestöistä. Ne oli kuitenkin niin kalliita, että niihin ei ollut mitään mahdollisuuksia. Pieni epätoivo iski. Sitten rupesin miettimään kielimatkoja, jossain infossakin käytiin. Kielimatkalle olisin ehkä päässytkin jos olisin todella sinne halunnut ja tehnyt töitä sen eteen. Hylkäsin kuitenkin kielimatka suunnitelmat, samoin kuin IB-luokalle hakemis suunnitelmat, vaikka ei ollut todellakaan varmaa että minnekkään vaihtoon pääsisin. Tuolloin meidän opo sanoi mulle että jos olen tosissani ajatellut lähteä vaihtoon, ei kannata hakea IB:lle, koska sieltä on vaikea lähteä tavalliseen vuosivaihtoon (tai lähinnä tulla takaisin enää IB:lle.)
Joensuun Rotaryn kautta oli tänä syksynä neljä hakijaa, ja yksi valittaisiin. Epätoivo iski taas kun nuorisovaihtoasiamies soittelin vanhempien kanssa ja mainitsi samalla että ei ole aikoihin ollut näin tasavertaisia hakijoita. No reilu viikon päästä tuli kuitenkin se ehkä mun elämän paras puhelu, missä mulle kerrottiin että mut oli valittu niistä neljästä hakijasta. En hirveesti muista siitä puhelusta muuta, olin hieman sekaisin silloin. :D
Sitten alkoi se kuuluisa paperisota ja asioiden selvittely. Jouluksi kuitenkin oli asiat hallinnassa ja sitten eikun odotettiin maatietoja. Olo oli tosi helpottunut, vihdoinkin oli varmuus että tosissaan pääsee lähtemään. Kuitenkin alkuvuoden pari ekaa kuukautta tuntui niin pitkiltä, kun matietoja ei vaan kuulunut. Sitten 10.2 sain sähköpostia että olen lähdössä Brasiliaan, ja voi sitä riemun määrää.
Tässä sitä nyt ollaan, matkalla toteuttamaan unelmia, reilun kolmen kuukauden päässä Brasiliasta. Pikkuhiljaa se alkaa tuntua todelliselta, mä oon todellakin lähdössä vaihtariksi. Tän postauksen tarkotuksena oli kai kertoa että miten mä oon saanut toteutettua mun unelman, ja halusin vaan sanoa että uskokaa tekin omiin unelmiinne!
kuvat weheartit.com
Kiva postaus! En pysty uskoo et täs on enää pari kolme kuukautta kun vaihtarit lähtee maailmalle! Tuntuu et oisin vast ollu siinä haastattelusta vaik siitäki on jo yli vuos haha :D
VastaaPoistaKiitos! Ja aika menee oikeesti ihan tosi nopeesti, kohta me ollaan jo toisella puolella maailmaa! :D
PoistaTää oli hirmusen kiva postaus. Musta on aina niin hirveen kiva lukee, miten ihmiset saavuttaa jotain, mistä ne on haaveillut kauan. :) Ehkä mä voisin tehdä itekkin tämmösen vastaavan!
VastaaPoistaKiitti, musta ois kyllä kiva lukee jos säkin tekisit tälläsen! :)
PoistaIhana postaus! tulin niiin fiiliksiin tästä!!:) En pysty kyl vieläkään sisäistää sitä et kolme kuukautta ja maailma kutsuu :D
VastaaPoistaKiitos! Omatkin fiilikset nous astetta korkeemalle kun kirjottelin tätä, kun tuli taas mieleen et mistä on lähetty ja nyt ollaan jo näin lähellä lähtöö! :D
PoistaSulla on ihanaihana blogi! Tää on ihan kun lukis omia ajatuksiaan:D Niiin kiva, et joku muukin tajuaa just nää fiilikset, kun ei oo viimeseen puoleen vuoteen pystyny keskittyy mihinkään muuhun kun sähkärin tsekkailuun ja loputtomiin ajatuksiin koko vuodesta..:D
VastaaPoistaKiitti! Niin, nää on varmaan aika yleisii ajatuksii vaihtareille. :D Mut tosi kiva kun on tutustunu muihin vaihtareihin jotka jakaa samat fiilikset!
Poista