On kivaa olla kotona, mutta silti on ikävä kotiin

Heii vaan tänne blogiinkin pitkästä aikaa! Suomessa on nyt oltu jo kohta kaks viikkoo ja meno on ollut sellasta että en oo kerenny ees kunnolla koneelle istahtaa ja tänne kirjotella... Suomeen tulon jälkeen oon nähny ihan hirveesti kavereita ja sukulaisia, käyny mökkeilemässä, Länsi-Suomessa sukulaisia kattomassa, ollu rokkailemassa viime viikonlopun Ilosaarirockissa täällä ja johan mä oon tallille ja juhlimaankin kerinnyt. Kaikki oli täällä aluks ihan outoo, kaikki on niin pientä ja ihmisiä niin vähän. Suomenkieli oikein särähti aluks korvaan kun on tottunut niin kivan kuuloiseen portugaliin. Muutenkin mulla on ihan järkyttävä ikävä portugalin puhumista... Viime viikon sain onneks hengata vielä sen brassin kanssa kuka asui meillä alkuvuodesta, kun se tuli reissuun meiän kanssa. Ilosaarirockissa näin vielä tässä lähellä asuvaa brassivaihtaria, joten oon onnkeks päässy vähän portugalikskin puhumaan. :) Suomessa on ollu ihan tosi ihanaa ja kivaa, mutta samaan aikaan mulla on ihan järkyttävä ikävä Brasseihin... Koko ajan tekis mieli kertoo kaikki mun ihanalle hostsiskolle, mutta ei sinne ihan joka päivä voi skypettääkään, kun aikaeroo on kuitenkin se 6 tuntia niin aikataulut menee aina ihan ristiin...

Multa on kyselty että mikä tälle blogille tapahtuu, niin jätän sen tänne jos joku haluaa myöhemmin lukea ja ihan itsellekkin muistoksi. Saatan tänne vielä jotain postaillakkin, jos tulee jotain hyvää aiheeseen sopivaa. :) Suunnitelmissa oli tehä myös uusi blogi kuhan tässä kerkeän, linkittelen sen sit kanssa tänne. :)

-Kiira